Mielikuvapolitiikan kupla on puhkeamassa, ja Suomen talous sukeltaa. Finanssikriisin myötä maailmantalous on painuksissa vuosi toisensa jälkeen, ja eurolla on vikansa. Ongelmia on syytä penkoa pintaa syvemmältä ja tarkastella, mitä asialle voitaisiin tehdä pelkästään kansallisella tasolla.

Kotimarkkinat on laiminlyöty. Pakollisten menojen jälkeen suomalaisilla on ostovoimaa vain muutama satanen kuukaudessa. Myös valtiontalouden tilanne on heikko. Valuuttavarantoja on lähinnä maksuvalmiuden ylläpitämiseksi, mutta valtionvelka on noussut viime vuosina kymmenillä miljardeilla.

Vaikka Suomi paistatteli koko viime vuosikymmenen kansainvälisten kilpailukykytilastojen kärkisijoilla, vaikutus valtaväestön ja kansantalouden asemaan jäi heppoiseksi. Nykytilanteessa erityisen hankalaa on, että talouden liikkumatila on menetetty vuosien tuuliajon myötä.

Korkean verotuksen vuoksi palkansaajille ei jää juuri ylimääräistä. Pienyrittäjät ovat Suomessa ilman todellista edustustoa.

Nettoansiot ovat tarpeen säästöjen ja sijoitusten kerryttämiseksi. Nyt väestöltä puuttuu taloudellisia puskureita, jotka voisivat kantaa vaikeiden aikojen yli. Seurauksena on laajamittainen riippuvuussuhde julkiseen sektoriin, jonka suorittava osa on ylikuormittunut.

Julkisen sektorin on vaikea suoriutua tehtävistään, mutta samalla sitä vaivaa tehottomuus, sillä kuormana on kolossaalinen hallinto. Poliittisten vastapalvelusten järjestäminen on ollut puolueiden kirjoittamaton sopimus vuosikymmenet. Puolueista osa käy vuorollaan näyttelemässä oppositiota.

Vaalien alla poliitikot esittävät byrokratian karsimista. Merkittävää rakenneuudistusta ei kuitenkaan saada aikaan, sillä poliittisten virkojen valta-asema perustuu nimenomaan alaisten määrään ja budjettivaltaan. Hallinto turpoaa niihin mittasuhteisiin, joihin se pystyy.

Ongelman ratkaisu edellyttäisi nykyisen ylimielisen hallinto- ja vallankäyttökulttuurin purkamista, missä puolestaan monella on omat sormet pelissä.

Rahaa valuu hukkaan, ja vastaavasti ilman ostovoimaista kotimarkkinaa yrittäjien on vaikea ponnistaa. Vahva kotimarkkinoiden kysyntä olisi elinvoimainen kasvualusta yrityksille, joista osa ulottautuisi myöhemmin kansainvälisille markkinoille.

Verotusta on perusteltu oikeudenmukaisuudella, mutta tosiasiassa se on vienyt paljon menestymisen edellytyksiä valtaväestöltä. Kiila iskee pahiten koulutettuihin työntekijöihin ja pienyrittäjiin, mutta kaikki kärsivät. Kun suuri määrä suomalaisia ei saa tarpeeksi tuulta purjeisiin, koko yhteiskunta näivettyy muun muassa heikkojen työllistämismahdollisuuksien johdosta.

Tavallisen työnteon, yrittäjyyden ja niistä ansaittujen eläkkeiden tulee olla kunnolla palkitsevia. Syyniin tulisi laittaa säädökset laatinut poliittinen ja virkamieseliitti, jolla on itsellään poikkeukselliset edut. Jo yhden poliittisen puuhaviran rahoittamiseen kuluu useiden kotitalouksien maksamat verot.

Nykykäytäntö on paitsi epärehellistä ja alentavaa, myös maan kokonaistaloudellisen edun ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta läpikotaisin järjetöntä.

(Kirjoitus julkaistu alun perin Aamulehdessä 29.11.2014).