Yle uutisoi äskettäin vastavalmistuneiden opettajien uupumisesta ja siitä johtuvasta alanvaihdon harkitsemisesta. Tämä on hälyttävää luettavaa. Moni nuori opettaja kokee jäävänsä yksin valtavan työtaakan, kasvavien vaatimusten ja riittämättömän tuen keskellä.

Opettajankoulutus antaa hyvät eväät pedagogiikkaan, mutta todellisuus luokkahuoneissa on usein uuvuttavampi kuin opiskeluaikana osattiin kuvitellakaan. Inkluusio, oppimisvaikeudet, yleinen levottomuus ja jatkuva hallinnollinen raportointi kuormittavat kokeneitakin ammattilaisia. En yhtään ihmettele, että osa nuorista (ja osa kokeneistakin) opettajista uupuu tämän kaiken alle.

Lappeenranta on Unicefin lapsiystävällinen kunta, jossa panostetaan koulutukseen sekä veto- ja pitovoimaisuuteen. Opettajien jaksaminen on suora investointi lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. Hyvinvoiva opettaja on edellytys sille, että koulu on turvallinen ja innostava paikka oppia.

Koulutoimen resursseja on kohdennettava nimenomaan arjen tukeen: riittävä määrä koulunkäynninohjaaja ja moniammatillista apua on oltava tarjolla kaikissa Lappeenrannan kouluissa. Meidän on näytettävä sekä nuorille että kokeneille opettajille, että heidän työtään arvostetaan muutenkin kuin juhlapuheissa. Heille tulee tarjota tukea ja työolosuhteet, joissa voi kokea onnistumisen iloa uupumuksen sijaan.