Tänään (24.6.2020) on eduskunnassa käsitelty, myönnetäänkö politisoituneelle valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle lupa syyttää Juha Mäenpäätä. Tuoreen kansanedustaja Juha Mäenpään synti oli sekoittaa vieraslajien torjunta ja maahanmuuton vähentäminen istuntosalissa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho perusteli kolumnissaan hyvin, miksi perustuslain takaamaa syytesuojaa ei pidä purkaa Mäenpään tapauksessa. On tärkeää, että kansanedustajilla on täysi vapaus edustaa kansaa ja kritisoida yhteiskunnallisia epäkohtia istuntosalissa ollessaan, ilman että oikeuslaitos puuttuu heidän puheisiinsa.

Itse jäin pohtimaan, miten eduskunnalla on aikaa kulutettavaksi niin, että täysistunnossa puidaan yhden kansanedustajan yhtä heittoa. Eduskunnan pitäisi edustaa kansaa ja valvoa hallitusta.

Hallituksen valvomiseen voisi käyttää enemmän aikaa. Viime vuoden keväällä käytiin eduskuntavaalit, joissa Sdp nousi niukasti suurimmaksi puolueeksi ja pääministeripuolueeksi. Keskeinen syy olivat demareiden vaalilupaukset.

Mutta mitä demareiden vaalilupauksille on käynyt? Toisin kuin Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi, niin luvattu vappusatanen pienituloisille eläkäläisille ei toteudu. Lisäksi ennen vaaleja demarien edustajat ponnekkaasti julistivat, että hoitajamitoitus saadaan voimaan tunneissa. Nyt on selvinnyt, että demarivetoinen hallitus ei toteuta sitä tällä vaalikaudella.

Eli meillä on pääministeripuolueena Sdp, joka on jo pettänyt keskeiset vaalilupauksensa. Eikö parlamentarismin hengessä kansanedustuslaitoksen pitäisi vaatia pääministeripuoluetta pitämään lupauksensa kansalle? Sen sijaan se keskittyy Juha Mäenpäähän.

Suomi tarvitsee rehellisen ja luotettavan hallituksen ja eduskuntakokoonpanon, joka pitää huolen, että pääministeriksi ei nousta luikuria päästämällä.