Tänään on kohistu oikeuskansleri Jaakko Jonkan esittämästä Hesarin haastattelussa arvostelusta Sipilän hallituksen lainvalmistelua kohtaan.

Oikeuskansleri on valtakunnan ylin oikeusvalvoja ja poliittisesti sitoutumaton, joten virkaa ja viranhaltijaa on syytä kunnioittaa ja hänen esittämiinsä moitteisiin suhtauduttava vakavasti. Onneksi sekä pääministeri Juha Sipilä ja oikeusministeri Jari Lindström ovat ottaneett Jonkan esittämään kritiikin asiallisesti vastaan.

Oikeuskansleri Jonkka itse jo rauhoitteli kohua, vaikkei perääntynytkään sanomisistaan.

Oikeusoppineet ehtivät kuitenkin tyrmistyä Hesarille ja Åbo Akademin valtio-opin professori Göran Djupsund ehti tokaista seuraavasti: ”– En olisi uskonut joutuvani sanomaan näin, mutta oikeusvaltion säilyminen edellyttää Juha Sipilän hallituksen lähtöä.”.

Suomi on vapaa maa, jossa saa sanoa mitä haluaa, mutta professoreiden tyrmistys menee jo liioitteluksi. Hallitus ei ole missään vaiheessa rikkonut tai ohittanut perustuslakia tai uhannut mitään muutakaan oikeusvaltion periaatetta.

Hallitus on kyllä valmistellut huolimattomasti lakiesityksiä, jotka ovat kaatuneet, koska ovat perustuslainvastaisia. Hyvässä lainsäädäntötyössä näin ei pitäisi usein tapahtua. Mutta sitä varten eduskunnan perustuslakivaliokunta on, jotta se voi antaa asioista lausuntoja, vieläpä yksimielisesti puoluepolitiikan yläpuolella.

Professori Göran Djupsund voisi taas tutustua hieman tarkemmin siihen perustuslakiin, sillä muistaakseni siellä sanotaan, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta, ei perustuslakiprofessorien. Professorien lausuntoihin ei pidä muutenkaan suhtautua naiivisti, sillä monen motiivina voi olla heidän henkilökohtaisesti vakaumus ja sitä kautta inho oikeistohallitusta ja erityisesti perussuomalaisia kohtaan.

Valtiosääntöopin professorin Tuomas Ojanen esittää kyllä asiallista kritiikkiä Suomen perustuslainvalvontamekanismiin, eli perustuslakivaliokuntaan. On hyvin ongelmallista, että eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä on teoriassa mahdollisuus tulkita perustuslakia täysin mielivaltaisesti perustuslakivaliokunnan avulla, vaikka kyseisiä ongelmia ei tällä hetkellä esiinny.

(Ojanen on siinä väärässä, että nuivempi perustuslain tulkinta maahanmuuttokysymyksissä olisi lähtökohtaisesti jotenkin ihmisoikeuksien vastaista.)

Timo Soini esitti tähän ongelmaan hyvää ratkaisua, eli perustuslakituomioistuinta. Itsekin kannatan tätä, kuten myös Perussuomalaiset Nuoret. Jotta perustuslakituomioistuimeen saadaan kansan oikeustajun jakavia tuomareita, niin tuomarit voitaisin valita presidentin nimityksellä ja eduskunnan hyväksynnällä tai sitten suoralla kansanvaalilla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oikeustoimijoita valitaan osavaltiotasolla vaaleilla. Eduskunnan perustusakivaliokunnassa ei olisi pakko samalla luopua, vaan se voisi jatkaa työtään lakiesitysten arvioijana.

Myös oppositio on esittänyt närkästyksensä oikeuskanslerin moitteista. Vähemmän yllättävästi hallitusta kohtaan esitetty kritiikki yhdisti oppositiopuolueet. Oppositio voisi kuitenkin katsoa ensin peiliin, sillä eivät nekään mitään lainvalmistelun mestareita ole. Viime vaalikaudella kaikki oppositiopuolueet olivat hallituksessa ja juuri mitään ei saatu aikaiseksi. Tämä hallitus sentään yrittää ja myös onnistuu.

Perustuslain ja lainvalmistelun vaikeasta suhteesta kertää se, että vaikka viime vaalkaudella kaikki puolueet tekivät yhteisen esityksen soteuudistuksesta, kaatui se silti perustuslakiin. Voidaan siis kysyä, onko nykyinen perustuslaki liian epäselvä, kun näitä ongelmia koko ajan tulee.

Lopuksi totean, että hallitus toivottavasti ottaa opiksi ja jatkaa määrätietoisesti uudistustyötään. On se kuitenkin maan paras hallitus vähään aikaan. Tässä asiassa perustuslakikin on selvä. Hallitustyö jatkuu, kun eduskunnan enemmistö hallitukseen luottaa. Perustuslakiprofessorit ja oppositio voi ulvoa kojoottien kanssa, mutta karavaani kulkee silti.