Suomen talous on vapaassa pudotuksessa ja nykymenolla se tuhoutuu väistämättä. Tässä kirjoituksessa kerron oman käsitykseni siitä, miten Suomen talous ja samalla Suomi voidaan pelastaa. Ensimmäiseksi Suomen on erottava niin eurosta, kuin nykymuotoisesta EU:sta. Ero molemmista on täysin välttämätön ja ilman näistä eroamista ei maatamme ole mahdollista pelastaa. Euro on aiheuttanut Suomen ajautumisen yhteisvastuuseen holtittomasti talouttaan hoitavien maiden kanssa ja itsenäisen talouspolitiikan puute on johtanut siihen, että vaalit voittavat ne, jotka lupaavat ottaa eniten velkaa. Tämä asetelma on taas taloutemme kannalta täysin kestämätön, vähänkään pitemmällä aikajaksolla tarkasteltuna. Myös EU on Suomen talouden kannalta kestämätön asia. Halpatuotanto vyöryy markkinoillemme vapaasti ja halpatyövoima vie leivän suomalaisduunarin suusta. Koko tätä talouskuplaa pidetään yllä vain pumppaamalla jatkuvasti lisää velkaa talouteen ja tästä tilanteesta hyötyy lähinnä ulkomainen pääoma, joka kuppaa markkinoilta sen velkarahan, jota poliitikot oman asemansa turvaamiseksi jatkuvasti talouteen pumppaavat.

Miten tulee sitten toimia, kun taloutemme kanveesiin laittaneista EU:sta ja eurosta on päästy eroon? Tämän jälkeen tulee palata reaalitalouteen, jossa pankit saavat tuottonsa koroista ja jossa talous kasvaa työn määrän ja yleisen palkkatason nousun myötä. Oleellista on myös muuttaa verotusta niin, että työssäkäyvän työstään tienaamista rahoista ei oteta kaikkea veroina pois, vaan työstä on jäätävä tekijälleen selvästi suurempi siivu käteen, kuin mitä siitä tällä hetkellä jää. 

Talouden pelastamiseksi tarvitaan työn verotuksen alentamista. Tämä johtaa siihen, että työnteko on aina joutenoloa kannattavampaa ja sosiaalitukien tasoa voidaan laskea huomattavasti alemmaksi, kuin mitä työstä tienaa, koska verotuksen alentaminen alentaa yleistä hintatasoa, jolloin myös matalammalla sosiaaliturvalla tulee toimeen. Työn hintaa voidaan alentaa esimerkiksi poistamalla työnteosta maksettavat ALV:n kaltaiset verot, joiden pääasiallinen tarkoitus on rankaista niitä, jotka työllistävät tai ostavat palveluja. Tulevaisuudessa teolliset työpaikat vähenevät automaation myötä, jolloin palveluiden hintojen alentaminen on välttämätön toimi, jos työllisyyden halutaan pysyvän hyvänä. ALV:n poisto johtaa siihen, että työtunnin hintaa voidaan laskea, jolloin kansalaisella on varaa ostaa entistä enemmän työtä. Nykyinen tilanne, jossa työntekijä maksaa tuloistaan puolet veroa ja jossa yksi työtunti maksaa jopa yli 60 euroa tarkoittaa sitä, että kansalaisella ei ole varaa ostaa päivän nettopalkalla kuin pari tuntia työtä ja tämä on kestämätön tilanne, jos palveluiden käyttöä halutaan lisätä. Kun palkansaaja ostaa työtä, hän on jo maksanut tuloistaan verot ja kun työtä myyvä ihminen saa työtä, hän maksaa tienaamastaan palkasta veroa. Tämän lisäksi molemmat maksavat muita tasaveroja palkastaan ja on täysin kohtuutonta, että kaiken tämän lisäksi työllistämisestä rankaistaan ALV:n kaltaisen veron muodossa.

SDP:n kaltaisille puolueille on täysin vierasta ajatella, että taloutta voitaisiin saada kasvuun työntekijöiden verotusta alentamalla. SDP haluaa ottaa kaikki mahdolliset rahat pois palkansaajalta veroina ja jatkossa kyyti tulee olemaan entistä kylmempää, kun suunnitteilla on maakuntaveroja ja myös monia muita, polttoaineveron kaltaisia veroja ollaan nostamassa entisestään, jolloin duunari saisi käteen itse tienaamastaan palkastaan entistäkin vähemmän. Jos talous haluttaisiin kasvuun ja työnteko nykyistä kannattavammaksi, on toimittava täysin päinvastoin, kuin SDP haluaa. Palkansaajan verotusta tulee laskea, jolloin työnteon kannattavuus paranee, lisäksi palkansaaja saa päättää itse sen, mitä hän tienaamillaan rahoilla tekee. Verotusta voidaan keventää esim. turhaa byrokratiaa vähentämällä. Eräs tapa on se, että ei jatkuvasti lisätä tukia, jotka johtavat aina virkamiesten ja turhan byrokratian lisääntymiseen. Kotitalousvähennys on yksi esimerkki tästä asiasta. Kun työstä saa kotitalousvähennyksen, on yhtälö seuraava: ensin luodaan kotitalousvähennys ja sitten palkataan lisää virkamiehiä sen vaatiman byrokratian hoitamiseksi. Tämän jälkeen nostetaan työn tilaajan ja tekijän veroja, joilla maksetaan uusien virkamiesten palkat ja myönnettävät kotitalousvähennykset. Asia voitaisiin hoitaa myös niin, että poistetaan ALV, jolloin työn hinta laskee ja sen teettämisestä tulee paljon nykyistä halvempaa. Tämä vähentää kerättävien verojen määrää, mutta lisää työtä, jolloin sen määrä kasvaa, jonka takia verotulot jopa nousevat edeltävästä tasosta. Lisäksi työttömyys laskee ja virkamiehiä tarvitaan paljon nykyistä vähemmän, kun sosiaaliviranomaisia ja kotitalousvähennyksiä käsitteleviä virkamiehiä ei enää tarvita entiseen malliin.

Suomen on myös lopetettava sellaisten ihmisryhmien tuominen tänne, jotka eivät tutkitusti työllisty ja jotka tulevat elämään tänne suomalaisten palkansaajien veroilla rahoitettavilla sosiaalietuuksilla. Työn verotuksen alentaminen parantaa myös Suomen kilpailukykyä, koska työn verotuksen laskeminen madaltaa myös työnantajalle työtunnista aiheutuvia kuluja. Tämä taas lisää vientiä ja työllisyyttä.

Paluu reaalitalouteen tarkoittaa sitä, että julkiset menot on mitoitettava siten, että taloutemme on tasapainossa ja julkinen talous pyörii nykyistä pienemmällä kokonaisveroasteella. Pitkällä tähtäimellä ainoa mahdollisuus on, että julkiset menot mitoitetaan tasolle, jotka ovat suhteessa siihen, mitä kansalta on kohtuudella verotettavissa. Tämän enempää ei julkisiin menoihin ole mahdollista käyttää. Tähän pääsemiseksi on karsittava tarpeettomia julkisia menoja, esimerkiksi maahanmuuttajille ei tule enää jakaa rahaa ja maahanmuuton parissa työskentelevät virkamiehet tulee työllistää jatkossa yksityiselle sektorille. En vastusta tärkeiden ja hyödyllisten palveluiden, kuten terveydenhoidon, tai turvallisuuden kaltaisia julkisia menoja. Näilläkin aloilla työskentelevät kuitenkin ymmärtänevät, että jos jatkamme elämistä velkarahalla, ajaudumme Kreikan tilanteeseen. Kun Kreikka ylivelkaantui liian suurten julkisten menojen takia, määräsivät lopulta ulkopuolelta tulijat sen mitä tehdään ja Kreikassa irtisanottiin puolet julkisen sektorin työntekijöistä ja niiltä, jotka saivat pitää työnsä puolitettiin palkka. Jos Suomi haluaa välttää tämän, on julkiset menot suhteutettava verotulojen määrään.

Itsenäinen Suomi, joka kykenee estämään maahanmuuton ja jossa työnteko kannattaa tulee menestymään. Kun palkansaajia ei kupata kuiviin 2 euron bensalitroilla ja muilla kohtuuttomilla veroilla, niin työnteko muuttuu kannattavaksi, palkalla tulee toimeen ja kannustinloukut purkaantuvat. Lisäksi tarvitaan osaamista lisäävää koulutusta, ylivelkaantuneiden työelämään pääsyn helpottamista velkoja leikkaamalla ja velan korkomenoja alentamalla. Halpatyövoiman pääsyn estäminen poistaa tilanteen, jossa voidaan maksaa palkkaa, joka ei riitä maassamme elämiseen. Osaavia tekijöitä maahamme saa tulla, jos he tulevat aloille, joilla on aito tarve tekijöille, eikä motiivina ole samalla alalla toimivien suomalaisduunarien palkkojen alentaminen epäterveellä kilpailulla. Tämän kaltaisen tilanteen luominen mahdollistaa Suomen selviämisen myös tulevaisuudessa.