Aiemmin journalistin ohjeiden johdannossa luki: ”Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.”

Nykytoimittajien mielestä se oli väärin. Nyt siinä lukee: ”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”

Ennen vaadittiin ja luvattiin oikeita ja olennaisia tietoja. Nyt lukija/katsoja/kuulija saa vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Muutos on merkittävä ja huonompaan suuntaan. Ja sen huomaa.

Julkisen sanan neuvosto JSN on hyvävelikerho, jonka periaatteena näyttää olevan, että ”ei korppi korpin silmää noki”. Tarvitaan siis Julkisen sanan korjaamo JSK. Kerron esimerkin avulla perusteet:

Yle kertoi äskettäin, että julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoista leikattiin noin kolmannes. Jotta juttu olisi riittävän raflaava, niin porvoolainen keittäjä valittaa, että ”olin ajatellut ostaa silmälasit, mutta taitaa jäädä hankkimatta”.

Tuollaisesta vääryydestä innostuivat poliitikotkin. Esimerkiksi Li Andersson jakoi uutista eteenpäin ja kauhisteli päättäjien julmuutta. Keittäjältä 400 euroa pois! JHL esitti omia laskelmiaan eri ammattien osalta.

Lomarahaleikkaukset ovat osa kilpailukykypakettia eli kikyä. Yleltä jäi kertomatta, että kiky-sopimukseen kuului myös verojen alentaminen. Kun se ja muut tekijät ynnätään, niin lopputulema on keittäjän kannalta suurinpiirtein plus miinus nolla.

Todellisuus oli siten täysin toinen kuin mitä ensin Yle ja sitten muut kohun perässä juosseet mediat toitottivat.

Päätoimittajien yhdistys julkaisi vuosi sitten yhteisen julistuksen. Siinä hyvin ylevin sanakääntein kehuttiin perinteisen media erinomaisuutta ja somen surkeutta. Esimerkiksi näin: ”Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.”

Puheiden ja tekojen välillä on kuitenkin valtava ristiriita. Ei vain yllä olevassa esimerkissä. Se on jokapäiväistä.

On näennäisesti totta, että lomarahoja leikattiin. Näin ollen Julkisen sanan neuvosto pitänee juttua erinomaisena!

On kuitenkin enemmän totta, että lukija sai asiasta täysin valheellisen kuvan. Se ei silti kiinnosta Julkisen sanan neuvostoa, toimittajia ja päätoimittajia. Perustuuhan hyvä journalistinen tapa jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä, ei saada oikeita ja olennaisia tietoja.

Tarvitaan siis täysin riippumaton Julkisen sanan korjaamo JSK, joka oikoisi toimittajien tahallisia tai tahattomia vääristelyjä.