Eduskunnassa käytiin jokseenkin ala-arvoinen näytelmä, sillä ennen viime vaaleja kansanedustajien enemmistö oli vapaan kielivalinnan kannalla, mutta nyt lähes yksistään vain perussuomalaisten kansanedustajat.

Pakkoruotsia perustellaan enemmän tai vähemmän keinotekoisilla väittämillä. Tässä eduskunnassa torstaina käyttämässäni puheenvuorossa kumoan ne:

Väitetään, että ruotsin kieli on sivistävää. Vastaan, että ruotsin kieli ei ole sen sivistävämpää kuin mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista lukisi ruotsia mieluummin.

Väitetään, että Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme. Vastaan, että historiaa opiskellaan historiantunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin.

Väitetään, että kaksikielisyys on rikkaus. Vastaan, että tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, minkä hän kokee rikkaudeksi.

Väitetään, että onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita kuten matematiikka ja biologia. Vastaan, että matematiikan ja biologian perustiedot ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa.

Väitetään, että pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta. Vastaan, että monimuotoisuus ei kasva, jos kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä laajemman kielivalikoiman sijaan.

Väitetään, että ruotsin opettelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä. Vastaan, että parempi tapa oppia muita kieliä on lukea niitä itseään, eikä välissä vuosia ruotsia opetellen.

Väitetään, että pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä.  Vastaan, että hirttäytyminen kansainvälisesti pieneen kieleen on nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.

Väitetään, että “en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä”. Vastaan, että olen kuullut monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut sen sijaan vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä.

Väitetään, että kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin. Vastaan, että riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa jne. on joku, joka osaa antaa hyvää ruotsinkielistä palvelua.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua. Vastaan, että ruotsinkieliset palvelut tulee ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille , koska joskus vanhemmiten voi joutua muuttamaan Ruotsiin. Vastaan, että sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Eurooppaa.  Globaalissa maailmassa Ruotsiin muuton suhteellinen osuus tulee vähenemään.

Väitetään, että meidän pitäisi opiskella enemmän kieliä, ei vähemmän. Vastaan, että kielivapauden vallitessa ruotsin sijaan koulussa saisi opiskella jotain muuta kieltä. Siten suomalaisten kielitaito monipuolistuisi.

Väitetään, että pakkoruotsia pitää opiskella, koska Suomi on kaksikielinen maa. Vastaan, että Suomi on kaksikielinen, mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia.

Väitetään, että pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme. Vastaan, että jokaisella on oltava oikeus itse päättää identiteetistään.

Väitetään, että Ruotsi on meille tärkeä vientimaa. Vastaan, että maailmankaupan kieli on englanti. Jopa ehkä kaikkein pohjoismaisin yritys Nordea käyttää sisäisenä kielenään englantia.

Väitetään, että ruotsi on niin helppoa. Vastaan, että mitään aineita ei pidä opiskella koulussa sillä perusteella, että ne ovat helppoja, vaan syynä täytyy olla käytännön tarve.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi. Vastaan, että pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes 40 vuoden pakkoruotsin opintojen jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi.

Lopuksi totean, että kun suomenkielisiä suomalaisia yritetään pakolla muokata identiteetiltään kaksikielisiksi, niin silloin ollaan moraalisesti samassa tilanteessa kuin sortovuosien venäläistämispyrkimyksissä.