Noin kuukausi sitten eduskunnan niukka enemmistö torjui kansalaisaloitteen vapaaehtoisesta kielivalinnasta eli pakkoruotsista luopumisesta.

Eduskunta kuitenkin kehotti valtioneuvostoa selvittämään lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua.

Pakkoruotsittajat RKP:n puheenjohtajan Carl Haglundin johdolla antavat nyt ymmärtää, että pakkoruotsista luopuminen tarkoittaisi pakkovenäjää. Siitä ei tietenkään ole kysymys.

Haglundin julkiset lausunnot ovat olleet hämmästyttävän harhaanjohtavia. Hän nimittäin on todennut Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, että  ”minkälaisen signaalin annamme lännen suuntaan, jos yhtäkkiä juuri tässä tilanteessa lähdettäisiin opettamaan ruotsin sijasta venäjää. Tämä ajankohta ei ole hirveän otollinen tämmöiselle asialle.”

Toki eduskunnan päätös mahdollistaisi venäjän opetuksen. Yhtä hyvin se mahdollistaisi myös muiden kielien alueellisia kokeiluja.

Haglund ja muut pakkoruotsittajat haluavat siis ratsastaa lisääntyneen Venäjä-kriittisyyden varjolla. Tällainen toiminta on mielestäni hyvin paheksuttavaa.