Viime vuoden huhtikuussa eduskunnassa jätettiin 62.158 henkilön allekirjoittama kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Aloite jätettiin siis jo lähes vuosi sitten, mutta nyt eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok.) väittää, että hidastelun syynä on ”hirvittävä ruuhka”.

Vahasalon väite on täyttä pötyä. Sanoisin, että se on jopa ns. hätävalhe. Jos aloite jätettiin eduskuntaan lähes vuosi sitten, niin sen käsittelyyn olisi ollut yllin kyllin aikaa! Syynä viivyttelyyn on vain ja ainoastaan haluttomuus ottaa asiaa käsittelyyn. Nyt ollaan jo lähellä eduskunnan istuntokauden päättymistä, joten voidaan puhua jo tarkoituksellisesta yrityksestä jättää aloite käsittelemättä.

Tällaista toimintaa ei voida mitenkään hyväksyä. Se on demokratian pilkkaa, kansalaisaloitteen idean mitätöimistä. Se on myös kansan enemmistön mielipiteen pilkkaamista, sillä laajassa gallupkyselyssä peräti 74 % suomalaisista kannatti vapaaehtoisuutta.

Kansalaisaloitteen alullepanijan, Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtaja, porfessori Ilmari Rostila puhuu diplomaattisemmin. Hänen mielestä ”on epäkunnioittavaa, jos sivistysvaliokunta ei saa aikaan mietintöä aloitteesta”.

Viime eduskuntavaalien alla enemmistö eduskuntaan valituista kansanedustaja oli vapaan kielivalinnan kannalla. On kuitenkin mahdollista, että kansalaisaloite ei mene läpi, sillä esimerkiksi demarit voivat ryhmäpäätöksellään sitoa pakkoruotsin vastustajien kädet.

Muistin virkistämiseksi tässä vielä aloitteen sisältö ja perustelut:

”Esitämme, että hallitus ja eduskunta ryhtyvät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista. Julkiset palvelutehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun.

Suomessa kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta itselle vierasta kieltä ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokaisen suomenkielisen on opiskeltava ruotsia pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vastaavaa vähemmistön puhumaa kieltä koskevaa vaatimusta. Tilanteen epätarkoituksenmukaisuutta lisää suomen ja ruotsin vähäinen käytettävyys kansainvälisesti.

Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista on huolehdittava, mutta tämä onnistuu paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille.”