Pariin viikkoon en ole kirjoittanut tälle pastalle, koska kiersin matkailuautolla 4076 km Ruotsia ja Norjaa.

Vanhan sanonnan mukaisesti matkailu avartaa. Sitä se teki nytkin, ja tässä kirjoituksessa tuon julki suomen kieleen liittyvät havainnot.

1600-luvulla Ruotsin valtio houkutteli suomalaisia uudisasukkaita Värmlannin kaukaisimmille metsäseuduille lupaamalla heille mm. verovapauden muutamaksi vuodeksi. Heitä saapui asumattomille seuduille runsaasti ja eniten Savosta Rautalammin seudulta. Värmlantiin he rakensivat uudet asumukset ja harjoittivat aluksi kaskiviljelyä.

Vuosisatojen ajan laajat alueet Ruotsin ja Norjan nykyisen rajan kahtapuolta on tunnettu nimellä finnskogarna eli suomalaismetsät. Alueella elettiin suomalaisia viljely- ja elämäntapoja noudattaen.

Yksi asia oli kuitenkin selvä alusta pitäen. Suomalaisilla uudisasukkailla ei ollut minkäänlaisia kielellisiä oikeuksia. Hallinnon kieli oli ruotsi niin silloin kuin nytkin. Pikkuhiljaa pakkoruotsin vaikutuksesta suomen kieli hävisi käytännössä kokonaan.

Nykyisin suomalaisuuden havaitsee vain joissakin paikannimissä. Toki monet ruotsalaistuneet suomalaiset arvostavat suomalaisia juuriaan. Mutta eivät kaikki, sillä Torsbyssä menin metsäsuomalaisten museoon ja kulttuurikeskukseen. Ikäväkseni havaitsin, että tilat oli annettu pakolaisten käyttöön. Kirosin ääneen på svenska ja jatkoin matkaani Norjaan.

Ajelin Norjassa Oslon seuduilta aina Lofooteille saakka. Sieltä palasin Suomeen Ruotsin pohjoisimman maakunnan Norrbottenin kautta. Havaitsin, että siellä noin 90 % tienvarren nimikylteistä eli paikannimistä oli suomenkielisiä. Se paljasti maakunnan historiasta sen, että aikoinaan koko laaja maakunta oli pääasiassa suomalaisten asuttamaa seutua.

Myös Norrbottenissa pakkoruotsi on hävittänyt suomen kielen. Sitä puhutaan enää Suomen rajan tuntumassa. Tapasin siellä erään vanhemman miehen, joka kertoi, että vielä hänen lapsuudessaan suomen kielen käyttö esimerkiksi koulujen välitunneilla oli ankarasti kielletty!

Vielä reilut sata vuotta sitten Suomessakin suomen kielen asema oli todella alistettu ruotsin kieleen verrattuna. Toki ”bättre folk” asenne näkyy vieläkin, sillä esim. yliopistoihin suomenkielisistä hakijoista pääsee noin kolmannes ja ruotsinkielisistä reilu puolet. Siis melkoinen epäkohta.

Ja yhä vielä meille tuputetaan pakkoruotsia peruskoulussa, vaikka nykymaailmassa siitä on moniin muihin kieliin verrattuna hyvin vähän käytännön hyötyä.