Vieraskieliset keskittyvät pääkaupunkiseudulla tietyille asuinalueille. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on jo lähes kolmekymmentä aluetta, joiden asukkaista yli viidennes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.

”Kehitys on jyrkkä ja erittäin nopea”, kuvaa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara maahanmuuttajien määrän kasvua Hesarissa.

Vantaan Länsimäessä ja Helsingin Meri-Rastilassa vieraskielisiä on jo yli 30 prosenttia. Äskettäin Helsingissä eräs peruskoulun ala-aste lopetettiin, ja keskeisenä syynä oli oppilaiden ”liiallinen vieraskielistyminen”. Ei jääty odottamaan tilanteen kärjistymistä.

Olennaista on huomata, että ”kehitys on jyrkkä ja erittäin nopea”. Meillä ”viralliset tahot” ja maahanmuuttoon suopeasti suhtautuvat, monikulttuurisuuden auvoisuutta korostavat tahot ovat tähän saakka vakuuttaneet, että muualla maailmassa tapahtunut taustoiltaan samankaltaisten maahanmuuttajien keskittyminen samoille alueille ei ole mahdollista, koska ”meillä hommat osataan hoitaa oikein”.

Vaattovaara sanoo, että ”yleensä tällaiset muutokset ja niitä seuraavat vaikutukset kaupunkirakenteeseen tapahtuvat hitaasti. Meillä on Suomessa käsissämme erikoinen tilanne, joka tuo valtavia haasteita.”

Siis valtavia haasteita. On hyvin todennäköistä, että ehkä jo noin 10 vuoden kuluttua meillä on samankaltaisia ongelmia, mitä on ollut esimerkiksi Malmön ja Tukholman eräissä lähiöissä.

Tässä tilanteessa monikulttuurisuutta ihannoivat ja maahanmuuttokriittiset pitäisi saada yhteisen pöydän ääreen miettimään mitä me haluamme tulevaisuudelta. Tämä lienee turha toive. Juupas-eipäs väittely leimakirveineen jatkuu.

Jotakin pitäisi tehdä. Ihan oikeasti!

Hesarin juttu blogin aiheesta http://www.hs.fi/kaupunki/a1414298338550?ref=hs-top4-4