Tämä vaalikausi on ollut poikkeuksellinen huono. Kataisen hallituskausi voidaan tiivistään yhteen sanaa: kataistrofi. Sitä seurannut stubbilaisuuden aika on vain pahentanut tilannetta.

Heti tämän eduskuntakauden alussa satuin eduskunnan kuppilassa silloisen kuntaministeri Henna Virkkusen kanssa samaan kahvipöytään. Sanoin hänelle, että kuntauudistus on täysin mahdoton, se tullaan tyrmäämään kuntakentällä. Muistan, että Virkkunen hymyili. Hän piti puheitani  jonkinlaisena hurttina huumorina.

Nyt vaalikauden ollessa lopuillaan voidaan katsoa hallituksen aikaansaannoksia tarkemmin. Valitettavasti se on hyvin ikävää kerrottavaa. Kataistrofi ja stubbilaisuus jäävät aikakirjoihin kansakunnan suurina koettelemuksina.

Kuntauudistus meni mönkään, perhepaketti meni mönkään, metropolihanke meni mönkään, Suomen kansantalouden kääntäminen kasvuun meni mönkään, valtion velkaantumisen pysäyttäminen meni mönkään, työttömyyden vähentäminen meni mönkään, kuntien tehtävien karsinta meni mönkään, byrokratian karsinta meni mönkään, EU- ja europolitiikan tavoitteet menivät mönkään, valtion luottoluokituksen säilyttäminen meni mönkään ja lopulta myös soteuudistus näyttää menevän mönkään.
Käytännössä kaikki on mennyt mönkään. En muista yhtään merkittävää aikaansaannosta, joka voidaan kirjata Kataisen tai Stubbin hallitusten piikkiin.

Samalla kun osoitan sormellani Kataista, Stubbia ja kokoomusta, pitää osoittaa myös muita hallituspuolueita. Pohjaan palaneen sopan keittämiseen ovat osallistuneet puolueista myös demarit, vasemmistoliitto, vihreät, rkp ja kristillisdemokraat.

Myös hallituksen sisällä on ymmärretty hallituksen kyvyttömyys. Vihreät ja vassarit ovat jättäneet hallituksen, jotta voisivat oppositiossa peitellä jälkiään. Suurin osa hallituksen ministereistä on myös vaihtunut. Ymmärrän kyllä miksi. Toivottavasti myös äänestäjät ymmärtävät tehdä tarvittavia johtopäätöksiä ensi huhtikuussa.