EU:n talous kasvaa syyskuussa hitaammin kuin koko vuoden aikana ja sitä kuvaava indikaattori osoittaa
pudotusta jo toista kertaa peräkkäisenä kuukautena. Erityisesti EU:n ongelmamaa Italia on mielenkiinnon
kohteena. Pääministeri Matteo Renzi on vaikeuksissa lupaamistaan tervehdyttämistoimista ja pitkittää nyt
tilannetta poliittisista syistä.
Italiassa ollaankin huolissaan, koheneeko maan taloustilanne lainkaan nykyisellä tahdilla. Poliittisen pitkittämisen lisäksi Suomen ja Italian pääministereillä on myös toinen yhteinen piirre.
Molemmat twiittailevat ahkerasti, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.
Myös Suomessa talouskasvu näyttää ensi vuonna ennusteen mukaan vaisulta.
Syynä ovat Venäjän pakotteet, vienti ja verot.
Saksalaiskolumnisti Wolfgang Münchau on kirjoittanutkin kolumnin, jossa hän kehottaa Euroopan keskuspankkia ryhtymään paljon nykyistä aggressiivisimpiin toimiin Euroopan talouden elvyttämiseksi.
Hänen mukaansa Euroopan keskuspankin nykyiset suunnitelmat on tuomittu epäonnistumaan.
On turha yrittää lainata pankeille lisää rahaa lainanannon lisäämistä varten, jos euroalueella ei ole riittävästi kysyntää lainoille.
Tämän EU-finanssijärjestelmän höttörahapyramidin täyttämiseen on pestattu Jyrki Katainen.
Rahaa tai vakuuksia on löydyttävä yhteisvastuullisesti 300 000:en miljoonan euron edestä.
Münchaun ajatus lienee totta. Jos holtiton rahan jako pankeille tapahtuu, on konnat taas mitä ilmeisemmin ensimmäisinä apajilla, aivan samoin kuin Suomessa 90- luvun kriisissä.
Hallitus on ilmoittanut kuinka heillä on kiire ja tärkeää saada tukku lakeja ja asetuksia voimaan.
Herää kysymys kuinka paljon tuhoa suomalaisen veronmaksajan niskaan pitää vielä kylvää?
Väkisin tulee 90 luvun lama mieleen ja muun muassa sen seurauksena 30 000 konkurssiin ajettua pienyrittäjää, ja nimellisistä pankkisaatavista vietyjen ihmisten kodit ja muu omaisuus.
Suurena vaarana on nytkin, että ”Helppo raha” valuu finanssimaailman taskuihin eikä reaalitalouteen ja työllisyyteen.

Näistä talousnäkymistä ja historiasta huolimatta nykyinen kurjistamishallitus haluaa jatkaa vielä seitsemän kuukautta. Pääministeri vetoaa opposition vastuuseen ja ideologisten raja-aitojen kaatamiseen yhteisen hyvän nimissä.
” Nyt ei pitäisi riidellä”. Hallituksen tähän astinen toiminta ei ole käytännössä muuta ollutkaan.
Välikysymyskeskustelussa saatiin tästä oivaa osviittaa. Kun vihreät lähtivät hallituksesta, näytti siltä, että se tapahtui sangen auvoisissa merkeissä. Miltei niiskuttaen vihreät lupasivat lojaalisuutta hallitukselle myös oppositiosta käsin. Välikysymyskeskustelussa nähtiin istuntosalissa kuitenkin jo ihan toinen henki.
Vihreät ja myös muut pienpuolueet näyttävät säilyttävän vaa-ankieliaseman taitavasti myös oppositiossa.
Oman värinsä tynkähallituksen pätkäajalle tuo kokoomuksen ja demarien välinen mittelö.
Viimeksi Rinne astui tylysti Vapaavuoren varpaille ilmoittaessaan että hän tuo oman esityksen
TVO:n ydinvoimalaluvan jatkosta valtioneuvostolle.
Myös eläkeneuvotteluissa on oma soppansa muhimassa. Siihenkin oli pääministeri innokas lusikkansa työntämään, jota ei SAK:ssa hyvällä katsottu. Kokoomuksen konkarit ovat taas puolestaan näreissään kun ministerinsalkut näyttävät lipuvan ohi. Stubb esittää omaa avustajaansa ministeriksi ja tuolileikit jatkuvat. On jokseenkin selvää että poliittinen tilanne on kiristynyt ja merkit nähtävissä.
Koko hallituksessa näyttää joo joo miesten ja naisten kärsivällisyys olevan hiljaa loppumassa.
Kun poliittinen urakehitys uhkaa hyytyä, saa pääministerin peräänkuuluttamat ideologiset raja-aidatkin kaatua.
Ja mitä parhaimmalla syyllä.
Ei suinkaan yhteisen, vaan oman edun vuoksi.

Reijo Paunonen, Juva

Eduskuntavaaliehdokas, Kaakkois-Suomen vaalipiiri