Viikon verran on valtava, ei länsimainen, mutta sekä kansainvälinen että venäläinen koneisto toiminut rauhan järjestämiseksi Ukrainan puolueettomuuden ja Krimin sekä Donbassin menetyksen tunnustamisen pohjalta. Zelensky on tähän valmis ja raamit on neuvoteltu molempien osapuolten tyydytykseksi, mutta yhä selvemmin osoittautuu, että yksi puuttuu riveistä ja se on Putin.

Edes Venäjä-ystävällisten Intian ja Turkin sekä Naton sisällä tiettyä ymmärrystä Venäjälle osoittaneiden Saksan ja Ranskan suora ja mitä ilmeisimmin vielä Venäjän ainoan eurooppalaisen liittolaisen Valko-Venäjän painostus Putinia kohtaan ei tuota tulosta. Hän pitäytyy ehdoissa, jotka eivät ole hyväksymiskelpoisia Ukrainalle, joka ei ole rintamalla ollenkaan katastrofin edessä eikä siten pakotettu sanelurauhaan.

Kaksi selvää merkkiä ovat Gerhard Schröderin välitysmatkan Putinin luo epäonnistuminen, sekä Valko-Venäjän pääesikunnan komentajan ilmoitus Lukashenkon ja Putinin tapaamisen jälkeen, että Valko-Venäjä ei aio liittyä mukaan sotaan.

Saksan entinen liittokansleri Schröder, länsimaiden johtava ”Putinin kaveri”, sai maanantaina Ukrainan neuvotteluvaltuuskunnan kautta Turkissa pyynnön Zelenskyltä välittää Ukrainan edustajana ”vähintään tulitauko”. Keskiviikkona saapui erikoislentokone Venäjältä hakemaan hänet Moskovaan. Tämän jälkeen kuului, että torstaina hän olisi tavannut Putinin kanssa ja nähty perjantaina ajamassa Venäjän korkeimmille johtajille sallitussa sinisten vilkkuvalojen autossa Moskovan läpi. Perjantai-iltana antoi liittokansleri Scholz ilmoituksen, että liittohallitus ”huomioi” Schröderin neuvottelutulokset eli antoi hänelle puolivirallisen statuksen. Nato-lehdistö sen sijaan suhtautui enemmän kuin kylmästi matkaan välihuutojen kanssa, että tämä rikkoo ”lännen yhteistä neuvottelurintamaa” ts. sillä ei ollut angloamerikkalaista hyväksyntää.

Yöllä Schröder on palannut Moskovasta, ilmeisesti ilman merkittäviä neuvottelusaavutuksia. Siis Putin näyttää olevan kaatanut mahdollisuuden saada valtapoliittisesti Venäjälle erittäin edullinen rauha aikaan, joka olisi vienyt Ukrainan läntisen sotilasyhteistyön ulkopuolelle ja luonut rakoilua Naton sisälle. Mikä voi vain merkitä, että hän haluaa vain Venäjälle kokonaan alistuneen, ei sille sotilaallisesti harmittoman Ukrainan. Ja mihin hintaan hyvänsä, sillä se hinta tulee olemaan joka tapauksessa äärimmäisen kova.

Samaa puhuu Valko-Venäjän tapaus. Sen diktaattori Lukashenka on kovaotteinen mies ja aina valmis yhteistyöhön Venäjän kanssa. Mutta on jatkuvasti tullut huonosti toimeen Putinin kanssa, joka on useamman kerran pyrkinyt syrjäyttämään hänet, koska ei ole suostunut vastaanottamaan käskytystä. Ja on 2014-2020 pitänyt yllä erinomaisia suhteita Ukrainaan tunnustamatta edes Krimin miehitystä tai Donbassin nukketasavaltoja. Lukashenkan ja Putinin tapaamisesta kertoo Venäjän virallinen Ria novosti, että tärkeimpänä keskustelunaiheena ovat olleet rauhaneuvottelut Ukrainasta. Sitten seuraa muutamia sivuja pöytäkirjaa aloituskeskusteluista yhteisistä taloushankkeista lännen pakotteiden vaikutusten torjumiseksi ja siihen sitten julkisuuteen kelpaavat keskustelut ovat loppuneetkin.

Suunnilleen samoihin aikoihin, kun ukrainalais-venäläiset rauhanneuvottelut alkoivat Valko-Venäjällä, lähetti Lukashenka eräitä joukko-osastoja Ukrainan rajalle. Lännessä ja Ukrainassa puhuttiin, että niiden tarkoitus olisi liittyä Venäjän hyökkäykseen mukaan. Ukrainalaisten lähteiden mukaan on eilen ollut Venäjän taholta painostusta ja provokaatiota tähän suuntaan, joiden seurausta lienee mainittu yleisesikunnan päällikön ilmoitus. Mitä ilmeisimmin on Lukashenka sijoittanut joukot näyttääkseen Ukrainalle, että hän alistuu painostukseen ja lähtee Venäjän sotaretkelle mukaan, jos neuvottelut epäonnistuisivat Ukrainan taipumattomuuden vuoksi. Mutta hän ei halua lähteä siihen mukaan, jos syynä onkin Putinin suurvenäläinen imperialismi –joka ennemmin tai myöhemmin käy epäilemättä hänelle itselleen kohtalokkaaksi.

Macron ja Scholz ovat pitkän puheluruljanssin jälkeen Putinin kanssa lauantai-iltana myös tulleet tulokseen, että hänen kanssaan ei saada tulitaukoa saati rauhaa aikaan ja lupaavat kiristää pakotteitaan.

Mistä tämä kaikki puhuu Putinin suhteen? Mikä on rationaalista valtapolitiikkaa ja mikä päähänmenevää vallanhimoa jättivaaroista välittämättä?

Rationaalista valtapolitiikkaa voi löytyä Kiinan suhteiden kanssa, jos sieltä olisi tulossa jotain repäisevää, mikä voisi käytännössä olla vain hyökkäys Taiwaniin. Sellainen toki olisi merkittävä strateginen tuki nyt odotettavissa olevalle Venäjän suurhyökkäykselle Ukrainan suurkaupunkeja vastaan.

Tätä mahdollisuutta pohtiessa kannattaa samalla muistaa, että Putin ilmeisesti melko tarkkaan sijoitti hyökkäyksensä alun Kiinan olympialaisten päättymiseen. Ja nyt juuri puolestaan on päättynyt suurin vuosittainen poliittinen tapahtuma siellä, Kiinan kansankongressi, jonka aikana kyllä tehdään suuria päätöksiä -joiden toteutus voi alkaa kuitenkin vasta sen jälkeen…

Mutta niin tai näin, Kiinan aktioiden vanavedessä tai ilman, tulee suurhyökkäys Ukrainaan olemaan Venäjän voimavarojen karkeaa yliarvioimista. Siihen tarvitaan aluksi ainakin sotavoimien moninkertaistamista, mikä samalla tulee viemään ainakin puolet Venäjän armeijaa sinne. Vaikka lopulta sotilaallinen voitto saavutettaisiinkin, tulee siitä varsinainen Pyrrhoksen voitto. Oudon, kuin ikiaikaisen kalmantuulen tunnelman luovat myös todelta vaikuttavat mediauutiset epäluuloisen johtajan puhdistuksista FSBn(ex-KGB) ja armeijan johdossa. Putinin peli ei enää ole machiavellimäisen ruhtinaan harkittuja siirtoja vaan Kremlin varjojen nousua hallitsemaan isäntäänsä.

LISÄYS 14.3.22, 6.46: Kaikki tuntuu nyt keskittyvän Kiinan ratkaisujen ympärille. Venäjä vaatii siltä apua ja USA uhkailee Kiinan joutuvan samojen pakotteiden kohteeksi kuin Venäjä, jos ryhtyy auttamaan sitä. Ja jos Kiina siis joutuu avun vuoksi lännen pakotteiden kohteeksi ei sille jää enää mitään pidäkettä olla hyökkäämättä Taiwaniin. Tämän vuoksi epäilemättä Putin edelleen odottaa, vaikka aika ei työskentele hänen hyväkseen Ukrainassa. Hän torjuu ehdottomasti niin tulitauon kuin rauhan, mutta ei aloita suurhyökkäystä ja jatkaa neuvotteluja. Schröderkin on edelleen Istanbulissa ukrainalaisten kanssa ja ilmoittaa olevansa valmiina jatkamaan välitystään. Ja kansleri Scholz on saapumassa Turkkiin…

Mitä ilmeisimmin Kiinan on pakko tehdä ratkaisu ja jos se on Venäjän aktiivinen tukeminen, alkanee suurhyökkäys. Jos ei, tullee rauha.