Pikkulinnut lauloivat, että Venäjä on siirtämässä Iskander-ohjuksia lähemmäksi Suomen rajaa. Lyhyen kantaman ohjuksia siis. Liikuvia ohjusalustoja on havaittu. Tätäkö pelon sekoittamat ja tilanteen syntymistä edesauttaneet poliitikot, media ja Naton kannattajat ovat halunneet?

Iskander-M-ohjuksia on sijoitettu Pietarin lounaispuolelle Lugaan ja Venäjän oman ilmoituksen mukaan Kaliningradiin. Venäjän länsirajan Iskander-ohjuskattavuus on täydellinen, mikäli aikaisemmat sijoitusilmoitukset pitävät paikkansa ja täydelliseen ohjuskattavuuteenhan Venäjä on strategisesti pyrkinyt. Venäjä on myös edelleen kehittänyt tätä asejärjestelmää. Ohjuksen kantama rajattiin sopimuksin 500 kilometriin, mutta nythän Venäjä ei enää sopimuksia noudata.

Ja mitenkä länsirajalla tapahtuva ohjusaseistaminen vaikuttaa Suomeen? Venäjän Iskander-ohjukset ovat erityisen haastava uhka Suomelle. Pietarin lounaispuolella Lugassa sijaitsevien Iskander-M-ohjuksien lentopeittoalue yltää Oulun seudulle ja Tukholman länsipuolelle. Lugaan varastoituja ohjuksia voidaan siirtää ja laukaista myös Karjalankanneksen ohjusasemilta, jolloin ohjuspeitto Suomen ja Ruotsin kohdalla on vieläkin laajempi. Ohjukset ovat siis liikkuvilla kuljetusalustoilla. Suomessa ohjuksilla tuhottavat kohteet ovat saavutettavissa muutamassa minuutissa, reagointiaikaa ei juuri ole.

Iskander-ohjusten tuhoaminen on erittäin vaikeaa ja Suomen puolustukselle ohjukset ovat keskeisin haaste. Inkander-ohjusten muodostaman uhan eliminoinnissa on ratkaisevaa liikkuvien laukaisualustojen ja ohjusvarastojen tuhoaminen. Se tapahtuu käytännössä vain maasta, mereltä tai lentoaluksista laukaistavin ohjuksin. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteoissa on toistuvasti maininta, että Hornet-kalustoa voidaan käyttää myös ilmasta maahan-toimintaan, toisin sanoen myös ohjusuhan torjuntaan itärajamme takana. Tähänkö sitä ollaan menossa, haluatteko aikuiset oikeasti tätä?

Miksi suomalainen sotilas haluaa Natoon? Tehokas reaaliaikainen ohjustorjunta edellyttää satelliittien kautta saatavaa informaatiota ja tuota informaatiota on saatavissa vain Yhdysvalloista. Suomella on 70-100 JASSM-ohjusta, mikä määränä on vaatimaton ja se on tarkoitettu käytettäväksi Horneteista käsin. JASSM-ohjuksilla varustettuja Horneteja sensoreineen ei lähetetä maalintunnistustehtäviin, se olisi tehtävä erillisillä lentoaluksilla, johon taas liittyy torjuntahankkeen paljastumisriski. Satelliittien hyväksikäyttö edellyttää, että kriisi- ja sotatilanteessa olisimme liittoutuneet Yhdysvaltojen kanssa. Tämän vuoksi pressa kävi Bidenin puheilla. Kyseisten ohjusten määrä huomioiden, ne ovat Suomelle vielä vain köykäinen pelote, ei todellinen puolustusresurssi, ellei kriisi- tai sotatilanteessa saada lisää. Kriisi- ja sotatilanteen ohjussaatavuus on oltava täysin varmaa ja varmin varmuus saadaan vain liittoutumalla. Miksi hakeudumme tähän tilaan, kysyn jälleen?

Maavoimat oli, vuosia takaperin, saamassa lisää ohjusaseistusta. Yhdysvaltain myyntitarjouksen perusteella Suomi oli ostamassa 70 ATACMS-tykistöohjusta, joita voisi ampua 300 kilometrin päähän ja esimerkiksi Lugaan asti. Kauppaa ei toteutettu. Puolustusvoiman säästötalkoissa kaikki rahat menivät JASSM-ohjuksiin, eikä suhteellisen kalliisiin ATACMS-ohjuksiin varoja enää riittänyt. Nyt on käytössä kaksi miljardia lisärahoitusta ja Venäjä kokee pitkän kantaman ohjukset uhkana rajanaapurissaan. Tähän kun liitetään Nato-jäsenyys ja osallisuus ydinaseisiin Naton myötä…. Mitä Venäjä asian tilasta ajattelee? Se on aika selkeä, Iskanderit siirtyvät lähemmäksi ja ovat korostetussa valmiudessa. Ei Venäjän tarvitse maahyökkäystä toteuttaa, se voi verisesti kiusata 500 kilometrin päästä.

Nykyinen sotateknologia on kallista pienelle maalle. Tosiasiallisesti Suomella ei ole yksinään mahdollisuutta tuhota täydellä teholla Iskander-ohjuksia, eikä muitakaan heti itärajan takana meitä uhkaavia ohjuksia. Venäjä tietää tämän myös ja sen myötä korostuu Venäjän kokema Nato-uhka, kun Suomi vahvistuu. Pitää muistaa myös Putinin arvaamattomuus. Nato ei todellakaan enää pidättele, se vain ärsyttää.

Suomen paras puolustus on oma ja vahva puolustus. Suomi on niin riippuvainen omasta puolustuskyvystään ja maanpuolustustahdostaan, ettei tosikaan. Ei meitä muut puolusta. Oma ohjuspuolustuskyky on erityisen tärkeä. Ilman hyviä liittolaisia Suomella ei olisi mahdollisuutta torjua ohjuksia, sen vuoksi tarvitaan hyvät sotilaalliset yhteydet, mutta ei Natoa. Tarvitsemme ohjushuollon ja ennen muuta reaaliaikaisen ja laajan satelliittitiedusteluaineiston saannin. Venäjä tietää tämän.

Suomen on siis syytä varmistaa selustansa ja puolustuskykynsä liittoumilla, mutta välttää tiivistä Nato-kytköstä. Lännelle ja Euroopalle on tärkeää, että sota viipyy mahdollisimman kauan itärajoillaan, eli myös Suomessa. Me otamme iskut vastaan. Tämän vuoksi saamme Ilman Nato-jäsenyyttäkin varmistettua nuo asiat. Suomen on syytä pysyä vähintäänkin sotilasliiton ulkopuolella ja pyrkiä taas mahdollisimman pian luomaan suhteita Venäjään.

Lopettakaa pelokas hölmöily. Vaihtoehtona on, aina, hyvien ja toimivien välien tavoitteleminen elinaikaiseen naapuriimme. Edessä taitaa olla se toinen ja nyt vallan ilmeisesti valittu tie – NATO. Kansaa ei ole haluttu kuulla, on vain käytetty rajattuja galuppeja (esim alle 65 vuotiaat jne). Nato on tie, joka on kaikin tavoin kallis ja ehkä verinenkin. Kun asia on ajautunut huonoon jamaan itseavusteisesti, kansalle esitetään ainoana tienä Natoa. Katsotaan kuinka moni laittaa tämän perään nauruhymiön.

-murikka