JHL julkaisi tänään 12.10.2021 tiedotteen otsikolla ”Lastenhoitajien joukkopako uhkaa päiväkoteja”.

Tämä on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa, nyt on viimeinen mahdollisuus tehdä asioille jotain. Ennen päiväkodissa oli päiväkotiapulaisia, jotka hoitivat ruokahuoltoa ja siivousta ja usein auttoivat esimerkiksi pukeutumistilanteissa.

Päiväkotien tilannetta ei pidä katsoa lukuina paperilla, vaan yksilöllisesti. Jokaisen päiväkotiryhmän tilanne on erilainen riippuen siitä, minkälaisia erilaisia tarpeita lapsilla ja heidän vanhemmillaan on.

Monesti kouluissakin tuen tarpeessa oleva lapsi saa olla erityisopettajan kanssa esimerkiksi tunnin kaksi kertaa viikossa. Joissakin tapauksissa se voi riittää, mutta jos kyse on käytöshäiriöistä tai ylivilkkaudesta lapsi tarvitsee tukea koko ajan.

Lisäksi ihmettelen sitä, että vuosikaudet on puhuttu siitä, että lapsiryhmiä pitäisi pienentää, mutta nyt näyttää siltä, että ryhmät ovat yhä suurempia ja opettajia on yhä vähemmän paikalla. Lisäksi suuret avotilat, joissa on paljon lapsia yhtä aikaa, lisäävät meteliä ja levottomuutta.

Nyt pitäisi lopettaa byrokraattinen erilaisten käyttöprosenttien ja lukujen tuijottaminen. Päiväkotien johtajien tulisi olla ammattilaisia, ja esimiestehtävässään, osata arvioida perheiden ja työntekijöiden tarpeet.

Rahoitusta tulee lisätä lisähenkilökunnan palkkaamiseen sekä sen varmistamiseen, ettei opettajia ja hoitajia pompoteta ryhmästä toiseen tai palaverista ja koulutuksesta toiseen ilman, että sijaiset varmasti saadaan. Tuttujen opettajien ja aikuisten läsnäolo on myös osa lasten hyvinvoinnin turvaamista.

Lasta ei saa laittaa taistelemaan opettajan tai hoitajan huomiosta, kun joku aikuinen ryhmästä jatkuvasti puuttuu. Eikä opettajia tai hoitajia saa jättää mahdottomiin tilanteisiin yksin, toteamalla vain, että taaskaan ei saatu sijaista, yrittäkää pärjätä.