Tätä asiaa tarkasteltaessa on muistettava, että normaalitilanteessa – eli itsenäisen valtion sisällä – oppositiosta valtaan nouseminen on täysin normaalia vallan kiertokulkua ja toivottu ilmiö.

Eli valtion sisällä eri puolueet pyrkivät omilla ohjelmillaan ja päämäärillään kilpailemaan äänestäjien suosiosta, jotta ne saavat vietyä yhteiskuntaa oikeana pitämäänsä suuntaan. Puolueet vaihtelevat paikkaansa auringossa kansan tahdon mukaisesti ja ovat siis välillä hallituksessa ja välillä oppositiossa.

Itsenäisen valtion sisällä kaikilla puolueilla on siis eriäviä mielipiteitä siitä mikä olisi omalle maalle sen oikea suunta, mutta vankka yhteisymmärrys siitä keskeisestä asiasta, että ne kaikki ovat oman valtionsa ja kansansa työkaluja ja ajavat niiden etuja.

On siis täysin normaalia ja toivottavaa, että puolueet vaihtelevat paikkojansa ja oppositiosta noustaan valtaan.

Mutta miksi EU-Suomessa ja myös yleensäkin EU:ssa joistakin oppositiopuolueista on tullut kauhistuksia, joita leimataan jatkuvasti kaikin mahdollisin likaisin keinoin ja tavoin vaikkapa ulkovaltojen kätyreiksi, putinisteiksi, rasisteiksi jne? Miksi jotkin oppositiopuolueet ovat EU:ssa kuin pysyvässä ”kirkonkirouksessa”?

EU:n rakentaminen ja oman maan purku

Tärkein asia mikä pitää ymmärtää on se, että Suomessa EU:n jäsenyyden myötä ns. ”vanhat puolueet” hylkäsivät sen keskeisen prinsiipin, jossa kaikki puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että puolueet työskentelevät itsenäisen Suomen valtion sisällä sitä kehittääkseen ja ajavat sen etuja.

EU-uskovaiset puolueet alkoivat sen sijasta purkamaan itsenäistä ja kansanvaltaista Suomen valtiota ja rakentamaan sen tilalle EU:n suurvaltaprojektia ja sen myötä ylikansallista harvainvaltaa.

Ja samassa EU:n myötä kävi niin, että sekä Suomessa että muissakin EU-maissa ne puolueet, jotka puolustavat oman maansa itsenäisyyttä ja ovat oman valtionsa vallan purkamista vastaan, joutuivat tähän EU-uskovaisten kirkonkiroukseen.

Ja tämä nykyajan kirkonkirous on huomattavasti lievempi, jos EU:ta ainoastaan kritisoi, mutta täydellinen ja ankara, jos EU-projektista sanoutuu kokonaan irti ja on avoimesti itsenäisyysmielinen.

Hovikelpoisuuden tae

Eli puolueen ”hallitus, hovi- ja mediakelpoisuus” varmistetaan EU:ssa sillä, että ilmoitetaan ettei periaatteessa olla EU:ta vastaan. Silloin positiivisempi suhtautuminen ja suurempi julkisuus on taattu, kun unioniprojektiaan rakentavat EU-uskovaiset voivat olla varmoja siitä ettei heidän ikiomaa projektiaan vain pohjimmiltaan kyseenalaisteta tai uhata.

Tässä EU:n periaatteellisessa hyväksymisessä siis oppositio muuttuu ”oppositioksi”, koska todellinen oppositio määritellään viimekädessä EU:ssa sen mukaan onko puolue taikka poliitikko itsenäisyysmielinen vai EU-mielinen; kannattaako kansallisvaltiota ja kansanvaltaa vaiko taipuuko tukemaan rakenteilla olevaa ylikansallista liittovaltiota ja sen harvainvaltaa.

Tätä EU:n hyväksyjäksi ”tunnustautumista” voisi verrata vaikkapa kuin aikanaan Tsingis-Kaanille alistumiseen; voit elää, ajatella, uskoa ja politikoidakin vapaasti miten tahdot kunhan vain ensin kumarrat ja vannot uskollisuuttasi tälle Brysselin suurvaltaprojektille.

Ilman tätä alistumisriittiä olet ”persona non grata” EU-eliitille ja sen hallitsemalle valtamedialle.

Eli kunhat vannot uskollisuuttasi projektille, joka heikentää oman maasi taloutta, purkaa maasi kansanvaltaa ja vie pala palalta sen itsenäisyyden niin saat olla rauhassa ja hyväksytty.

Hovikelpoiseksi tulemisen hinta EU:ssa on siis äärimmäisen kova; puolueen ja poliitikon on tunnustettava Brysselin ylivalta ja sitä myötä luovuttava oman maansa ja kansansa etujen pitämisestä etusijalla.

”Oppositio” ja oppositio

Eli keskeistä on ymmärtää, että EU:ssa on olemassa ”oppositio” ja oppositio ja niiden ero on se, että toinen hyväksyy EU:n vallan keskittämiseen pyrkivän järjestelmän ja toinen ei.

Toinen – eli ”oppositio” – suostuu kiltisti leikkimään siinä hiekkalaatikossa minkä rajat ja lelut EU-uskovaiset heille osoittavat ja toinen – eli oppositio – haluaa rakentaa maataan oman maan etujen ja kansan ehdoilla niin kuin itsenäisissä valtioissa tapana on.

Ja tätä jälkimmäistä siis pelätään EU-uskovaisten joukoissa kuin suoraan helvetin syövereihin vievää harha-oppia; näin tietysti siksi, että itsenäisyys ja kansanvalta ovat äärimmäisen vaarallisia ajatuksia niille, jotka haluavat suljettujen ovien takana rauhassa punoa juoniaan kansaa ja sen etuja vastaan.

Kuntavaaliehdokas, Lahti