Meidän perussuomalaisten tulisi laajasti ymmärtää se, että kun me pelaamme tätä poliittistä peliä EU:n suhteen unionistien kanssa, niin pelaamme sitä jatkuvasti ns. liikkuvaan maaliin.

Eli vastustajamme unionistit siirtävät maalia jatkuvasti eteenpäin ja me hyväksymme sen. Näiden epäreilujen ja unionisteille suosiollisten sääntöjen vuoksi olemme jatkuvasti sitten tietystikin häviämässä unionisteille.

Näyttää siltä, että vastustajiemme – eli EU:sta liittovaltiota luovien unionistien – kieroa luonnetta ei joko ollenkaan ymmärretä tai sitten siihen ei osata suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Me sanomme vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, että ei enää yhtään enempää EU:ta, ei enää tämän syvemmälle liittovaltioon, mutta vuosi vuodelta me olemme syvemmällä ja syvemmällä tässä järjestelmässä.

Silti hyväksymme ikäänkuin aina uutena realiteettina sen, että maalia on taas unionistien toimesta siirretty kauemmas ja kauemmas tavoitteistamme. Tämä on siis jatkuvaa vedätystä, jossa me olemme se osapuoli, joka myöntyy yhä uudelleen ja uudelleen sanomaan ”nyt on hyvä, mutta ei enää yhtään enempää”.

Sanoimme tätä samaa 15 vuotta sitten, sanoimme tätä samaa 10 vuotta sitten, sanomme tätä samaa nyt. Ja maalia siirretään unionistien toimesta aina vain eteenpäin eli liittovaltiotaprojektia vahvistetaan ja omaa maatamme Suomea sen myötä heikennetään.

Miksi annamme vedättää itseämme?

Miksi annamme huijata itseämme näin? Mitä tuloksia voi odottaa pelistä, jossa toinen osapuoli siirtää maalia kokoajan ja me aina sopeudumme uuteen tilanteeseen, joka on meille kerta kerralla vaikeampi ja kauempana tavoitteistamme?

Ja mikä on se ”versio” EU:sta missä me sitten haluamme olla? Ja miten ihmeessä me sen luomme, kun EU menee sinne minne isot maat sitä vievät, yhä syvemmälle yhteisvastuisiin ja liittovaltioon.

Emme me kuitenkaan voi elää missään rinnaikkaistodellisuudessa eli sellaisessa EU:ssa kuin me itse haluaisimme, sillä EU on se mikä se on ja me emme siitä lopulta päätä.

Ja suostummeko pelaamaan loputtomasti tätä peliä tähän liikkuvaan maaliin; eli sanommeko vuonna 2025 ja 2030 jne, että ”ei yhtään enempää EU:ta kuin nyt jo on”.

Vai sanoudummeko irti kokonaan tästä epäreilusta pelistä, jossa toinen osapuoli muuttaa kokoajan maalin paikkaa?

Panoksena tässä epäreiluilla säännöillä käydyssä pelissä ei ole enempää eikä vähempää kuin Suomen itsenäisyys ja oma kansanvaltamme.