Moni, kuten Paavo Väyrynen, ajattelee, että:”Krimin niemimaa ja suuri osa Itä-Ukrainaa on puolestaan kuulunut satojen vuosien ajan Venäjään. Siellä venäläiset ovat enemmistönä, ja yhteydet Venäjään ovat olleet tiiviit.”

Väite pitää paikkansa, mutta historian yksityiskohdat antavat mielenkiintoisen ja toisenlaisen kuvan.

Taustoitetaan väite historialla:

Krim Venäjän 1783-1954 = 171 vuotta

Harkova–Luhansk 1533-1917 = 384 vuotta

Donetsk 1733- ja 1783-1917 = 184 ja 134 vuotta

Vertailuna muu Ukraina 1733- ja 1793-1917 = 184 ja 124 vuotta

Yllä listauksessa Krim ja Donetsk eivät olleetkaan Venäjän sen pidempään kuin muu Ukraina. Harkova-Luhanskin osalta on toki toisin, mutta se ei siltikään ole se venäläisin alue ja sisältää pohjoisessa laajoja ukrainalaisia alueita, vaikka onkin kokonaisuutena 2/3 venäjänkielinen. Tärkeää on erottaa etnisyys ja kielisyys. Ne eivät tässä tarinassa ole aina yksi ja sama asia.

Koko Donbassin (Luhansk-Donetsk) alueella venäläisiä oli 1897 vain 29% ja yli puolet ukrainalaisia. Alue siis venäläistyi etenkin sata vuotta sitten venäläisten muuttaessa muualta teollisuuskaupunkeihin. Samalla ukrainan käyttöä esimerkiksi kirjoissa rajoitettiin. Maalta muutti ukrainalaisia kaupunkeihin ja he venäjänkielistyivät venäläisten keskellä. Voisi kuvitella, että myös pohjoisen Harkovassa teollistuminen olisi venäläistänyt suurta kaupunkia, mutta kävikin päinvastoin. Venäläisvaltainen kaupunki ukrainalaistui ennen toista maailmansotaa ja entisestään Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Historiaa kuvaavista kartoista huomaamme, että ukrainankielisten asuinalueet ulottuivat 1900-luvun alussa paikoin pitkälle Venäjälle. Sata vuotta sitten oltiinkin siis tilanteessa, jossa ukrainalaisten asuinalueet ulottuivat monin paikoin Venäjälle, eikä päinvastoin.

Eli: Ukrainan rajanläheisen Venäjän, Itä-Ukrainan ja Krimin väestö ovat venäläistyneet etnisesti vasta sadan vuoden aikana maahanmuuton takia ja venäjänkielistyneet myös kielenvaihdon myötä. Krimin 1917 itsenäisyysliike nujerrettiin bolshevikkien toimesta ja alkuperäisestä tataarienemmistöstä loputkin siirrettiin tai tapatettiin matkalla Siperiaan 1944. Ei kuulosta järin venäläiseltä maalta.

Yllä avattu historia ei kumoa sitä, että itäinen Ukraina oli vieläkin kaukaisemmassa historiassa toista maata. Länsi kuului Puolaan ja Liettuaan, kun itä milloin mihinkin mongoleista alkaen. Ortodoksisuus ja katolisuus erottivat alueita. Silti idän asukkaat olivat suurelta osin vielä sata vuotta sitten enimmäkseen ukrainalaisia.

Johtopäätös: vallattujen alueiden venäläistä historiaa on liioiteltu Vladimir Putinin tavoitteiden ja ulostulojen mukaisesti. Taustoja on tutkittu pinnallisesti. Historia osoittaa, että Venäjä on pakkovenäläistänyt naapurikansojaan. Ukrainan kielen kiellot, Holodomor (kansanmurha) ja tataarien kansanmurha ovat tehonneet ja kivenneet tietä nykyiseen sotaan.