Pakolaispolitiikkaamme lyhyt oppimäärä – kuinka Suomi tavoitteli oikotietä onneen.

Yllätys, yllätys, hokevat päättäjät ja tiedotusvälineet kuorossa, kun tulijat vyöryivät yli rajojen, mutta kuinka kaikki todellisuudessa kävikään? Tulijoiden tsunami oli yllätys vain sokeimmille, sillä he eivät osanneet tehdä oikeita johtopäätöksiä Välimeren ympäristössä kasvavasta kaaoksesta – tarvittiin vain sysäys ja tulijoiden kymi alkoi virrata, päättäjien tahto tapahtui, mutta kansalle kävi kalpaten. Näin asiasta keskusteltiin jo kahdeksan vuotta sitten.

Varauduttiin uuteen Nokiaan

Tulijoihin kyllä varauduttiin – varauduttiin saamaan uusi Nokia, rikkautta, moni-osaajia, lentäjiä ja lääkäreitä; pullahalaajien silmissä siinteli jopa geeniperimän parantaminen. Vain pölhöpopulistit miettivät synkissä mielissään, että kuinka suomalaiset onnistuisivat paremmin kotouttamisessa, kun mikään mukaan maa ei ole siinä onnistunut. Ihmeteltiin myös sitä, miksi Suomessa on vieläkin kotouttamatta 25 vuotta sitten saapuneita pakolaisia ja työllistämättä satoja tuhansia suomalaisia?

Fiksumpi väki näkee juuri somalit parhaana esimerkkinä onnistuneesta kotouttamisesta. He luopuivat etuoikeutetusta asemastaan Neuvostoliitossa ja ovat juurtuneet Suomeen niin hyvin, että eivät ole langenneet YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n, Somalian ja Kenian hallitusten houkutuksiin palata Somaliaan, jossa heitä varten luotiin kolme turvallisiksi taattua paluupaikkaa Luukin, Baidoan ja Kismayon satamiin. Tätä voisi kutsua lojaalisuudeksi uutta kotimaata Suomea kohtaan. Heitä pidetäänkin valtavana potentiaalina, esimerkiksi vientimyyjinä. Valitettavasti suomalaiset eivät ole järjestäneet heille riittävästi töitä, ja siksi työttömyysaste heidän joukossaan on yli 90 prosenttia.

Hyvinvointia ja kultamunia

Maahanmuuttoa alettiin perustella mm. kansainvälisillä pakolaissopimuksilla. Lisätäkynä kerrottiin, kuinka suomalaisten hyvinvointi riippuisi maahantulijoista. Tämä kävi esimerkiksi ilmi Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa tammikuussa 2014. Yhtenä keskustelunaiheena oli, “ovatko siirtolaiset Euroopalle rikkaus vai taakka”.

Useimmissa puheenvuoroissa todistettiin väkevästi, että maahanmuuttajat ovat valtava rikkaus, jos kohta sitä pitäisi jakaa tasaisemmin. Tätä mieltä olivat etenkin rikkautta eniten vastaanottaneet Välimeren maat Kreikka, Espanja ja Italia. Osa Suomenkin delegaatiosta innostui aiheesta. Mm. Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolainen lausui salissa, että “viljatkin mätänisivät pelloille ilman maahanmuuttajia”.

Myös silloisessa Työministeriössä havahduttiin Suomea uhkaavaan työvoimapulaan. Ministeriön näkemyksen mukaan “maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille”. http://www.tapioarjo.com/tiedostot/Kultamuna%20esite.pdf

Siksi viranomaiset käyttävätkin mielellään maahanmuuttajista puhuessaan termejä: rikkaus, erilaisuus, voimavara ja rikastuminen.

Talous nousuun

Suomen taloudessa piti tapahtua käänne parempaan – niin vakuutti silloinen pääministeri Jyrki Katainen. Hän profetoi:

-Olen satavarma, että velkaantuminen saadaan taittumaan, Jyrki Katainen 31.1.2013

-On kuitenkin niin, että työvoiman tarjonta luo työlle kysyntää

-Jotakin varmaan on syytä tehdä, mutta en osaa tässä vaiheessa sanoa että mitä.

Elinkeinoelämän etujärjestö EK:n pääekonomisti J Mustonen sen sijaan tiesi mitä pitäisi tehdä:

“Yhä pienempi aktiivinen väestöjoukko joutuu elättämään kasvavaa porukkaa, joka ei ole töissä. Maahanmuuttoa kaivataan kipeästi, sillä tänään syntyvä ei ole työmarkkinoilla vielä pariin vuosikymmeneen.”

Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on ohjannut siis ajatus työvoiman lisätarjonnan tarpeesta. Silloin kannattaisi tietysti suosia helposti työllistyviä moni-osaajia, ja juuri näin Lieksan päättäjät asian näkivätkin:

“Somaleissa on korkeasti koulutettuja runsaasti, mm. koneinsinöörejä, Lieksan sosiaalijohtaja Soile Syrjäläinen on huomannut. Heidän todistuksensa on vain jäänyt Somaliaan, hän toteaa.” http://static.mvlehti.net/uploads/2015/12/soile.jpg

Monikulttuurisuuden ilosanoma kuultiin parhaiten Kokoomuksessa. Sen periaateohjelmaan kirjattiin mm.:

“Haluamme edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja vastustamme syrjintää ja rasismia sen kaikissa muodoissa. Aidon monikulttuurisuuden toteutuminen edellyttää suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta. Monikulttuurisuus on rikkaus, joka omalta osaltaan kehittää yhteiskuntaa.”

Myöhemmin on valitettavasti käynyt ilmi, että suvaitsevaisuutta edellytetään vain kantaväestöltä, jota syrjitään ja haukutaan rasismista. Rikkaus ja kehitys jää nähtäväksi.

Tiedotusvälineet ovat tähän päivään asti ajaneet monikulturismin asiaa. Termejä sotkemalla on estetty asiapohjainen keskustelu, ja eri mieltä olevia on syyllistetty. Kaikki vieras on ollut hyvää ja ilosanoman epäilijä on leimattu pölhöpopulistiksi.

Maahanmuuton siunauksellisuutta on perusteltu jopa Suomen syrjäisellä sijainnilla, näin Helsingin Sanomissa Sami Sillanpää:

“Suomi sijaitsee Euroopan perimmäisessä metsässä. On ilo, jos joku vaivautuu tulemaan tänne”.

Rauhan uskonto

Pelkoa siirtolaisten aiheuttamista ongelmista vähäteltiin alun pitäen, esimerkiksi:

-“Islam on suuri rauhan ja ystävyyden uskonto. Se on ihmiskunnan suurimpia rikkauksia.” – Usko A 18.05.2012.

-Myös erikoislääkäri ja terapeutti Pirkko Brusila rauhoittelee: “Muslimeilla seksuaalisuuden käsite on kantasuomalaisia laajempi.”

Tulijoiden ruokailu- ja pukeutumistottumuksien sentään pelättiin herättävän epäluuloa mämmin ja tuulipukujen ystävien joukossa.

-“Teidän on pakko hyväksyä meidän ikivanhat perinteemme: lihakarjan teurastaminen islamilaiseen tapaan tai vaikka se, että naiset pitävät huivia. Tästä ei voi keskustella.” – H. Bahmanpour 16.9.2014 Helsingin Sanomat.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1410833618693

Pelko oli aiheellinen, sillä ruoka onkin aiheuttanut ongelmia vastaanottokeskuksissa. Suomalaisten kokkien keitoksia saa hävetä, sillä ne eivät kelpaisi edes tulijoiden koirille, vaimoista puhumattakaan. Esimerkiksi Oulussa marssittiin kun keitetty riisi ei ollut sopivan kuohkeaa.

Rajat auki

Vaaran merkkejä oli jo vuosia sitten ollut runsaasti nähtävissä, jos halusi nähdä. Varoituksia kehityksen suunnasta tuli eri tahoilta, mutta niitä ei kuunneltu, suurin osa pätevästä tiedosta liikkui jo silloin netissä. Talvisotaankin valmistauduttiin paremmin, kun puolustajille jaettiin päähineisiin sinivalkoiset kokardit.

Nyt kuntia käskettiin varautua 80 000 vuotuiseen tulijaan. Suunnitelmat valmistuivat ja oli aika avata rajat “kultamunille”. http://wiki.hommaforum.org/wiki/Kultamuna

Myös pääministeri Sipilä yhtyi talkoisiin tarjoamalla asuntonsa tulijoiden käyttöön. Lisäksi valtapuolueiden lähipiireillä oli suunnitelmat valmiina kiinteistöjän vuokraamiseksi. Kansalle on tulossa iso lasku. http://mvlehti.net/2015/09/07/sipila-astui-orpon-virittamaan-ansaan/

“Yllätys” on pohjimmiltaan ylimielisyyden, tietämättömyyden ja ahneuden yhteinen aikaansaannos. Kun tulijaa sitten alkoi vyöryä maahan ovista ja ikkunoista, se ei ollut enää mikään sattuma, vaan mamutuskiiman orgasmi. Normaalielämässä kaikki hauska loppuu aikanaan, mutta nyt pelissä on sellainen Viagra, että puomi pysyy pystyssä.

Somen välityksellä tulijoiden älykännyköistä maailmalle levinnet tiedot pääministeri Sipilän talotarjouksesta, sisäministeri Orpon ja Maahanmuuttoviraston näkemyksistä, kuvat iloisista leipojista ja rahaa syytävästä taikaseinästä ovat vetovoimatekijöitä, että jarruksi tarvittaisiin johtaja, jollaisia kasvaa esimerkiksi Virossa, Unkarissa, Puolassa, Venäjällä ja Australiassa.

Koivisto varoitti

Presidentti Mauno Koivisto ennusti: “syntyy oma intressiryhmänsä niistä, jotka elävät pakolaisten siivellä”. Tällä kertaa Koivisto osui oikeaan, sillä jo nyt on nähty minkälaisia työpaikkoja rajoittamaton maahanmuutto luo: http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/maahanmuuttaja-vaarantaa-ty-llisyyden

Valitettavasti Koivistoa ei kuunneltu niin hyvin kuin edellisellä kerralla. Silloin hänen horinansa “velasta inkeriläisille” aiheutti muuttajavyöryn Neuvostoliitosta.

Vihavainen ja Kari Suomalainen näkijöinä

Suuri osa suomalaisista ei vielä vuonna 2009 pelännyt haittamaahanmuuton kulttuuriamme tuhoavaa vaikutusta, mutta varoittavia puheenvuoroja alkoi näkyä, mm. Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen visioi kirjassaan kirjassaan Länsimaiden tuho:

Huomioitavaa on äänestystulos vs otsikko http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009101710438940_uu.shtml

Kirjan sisällön voisi tiivistää: “Monikulttuurisuus on rikkaus joka ajaa meidät vararikkoon” ja “suvaitsevaisuus on suvaitsemattomuutta vaarallisimmillaan”.

Suuri ajattelija ja näkijä oli myös Helsingin Sanomien edesmennyt piirtäjä Kari Suomalainen: “Kun hollitupalaiset päästää salin puolelle, ne eivät siitä hienostu, vaan muuttavat salin hollituvaksi.”

www.mikkohamunen.fi
https://www.youtube.com/channel/UCMDmVbcpOrhvAfUgnyT6qRg