Taloudellinen sabotaasi, mistään muusta ei voi olla kysymys kun Suomessa pidetään kymmenet tuhannet korkeasti koulutetut ja työintoiset turvapaikanhakijat toimettomina ja yhteiskunnan elätteinä. Kotoutusteollisuus voi sen sijaan paksusti, ja näyttääkin siltä, että kotouksen miljardipanostuksesta on tullut mukana olijoille hillotolppa, jonka ääressä omien taskujen täyttäminen on tärkeämpää kuin tulijoiden kotouttaminen työhön ja toimeliaisuuteen.

Huijauksesta on kysymys, sillä miten muuten voidaan selittää tulijoiden pitäminen työelämän ulkopuolella. Ammattilaisille on Suomessa aina ollut kysyntää – parhaista kilpaillaan niin, että vapaat työpaikat eivät tule edes julkiseen jakoon. Kielitaitoiset moniosaajat, kuten vientimyyjät, insinöörit, aivokirurgit ja avaruuslentäjät ovat kuin kultamunia työnantajilleen, jotka rikastuttavat Suomen taloutta ja saavat uutta värinää kulttuuriimme. 

Taloudellisen piristysruiskeen sijaan suomalaiset ovat saaneet kotouttamismafian ahneuden takia miljardilaskun, jonka kasvulle ei näy rajaa. Vokeissa mätänevä osaamiskeskittymä siirtyy vähitellen työttömyys- ja vanhuuseläkkeen piiriin, ja samalla kotouttajat saavat uuden mahdollisuuden rikastumiseen.

Evakot osattiin kotouttaa
Tehtävä ei ole mahdoton – siitä on esimerkkinä esimerkiksi Karjalan evakoiden sulauttaminen yhteiskuntaan. Sadat tuhannet evakot rämpivät hankien keskellä ja pommeja väistellen Suomeen, jossa vastaanottajilla ei ollut akateemisia tutkintoja, internettiä eikä loputtomia sopeuttamisrahoja käytettävissään. Silloin oli aitoa tahtoa ja todellista osaamista. Pakolainen oli silloinkin hädänalainen; hänet nähtiin voimavarana yhteiskunnalle – ei yksinäisen henkilökohtaisena seuralaisena.

Hallitus on moneen otteeseen oikein todennut kotouttamisen tärkeyden. Miksi samat henkilöt ja organisaatiot saavat edelleenkin jatkaa Suomen mädättämistä? Eikö 27 vuotta riitä osoittamaan, että nyt olisi vihdoin aika laittaa tekijät vaihtoon?