Kun nykyisen Hirvensalon sillan sijaintia pohdittiin, pyysin paattislaisilta mielipidettä. Vastattiin: ”Rakentakaa se rannalta rannalle. Jos sijoitatte pitkittäin, niin siitä ei ole hyötyä.”

Kaupunkilaisia kiinnostavat vain, mitä omassa lähiympäristössä tapahtuu. Ne, joilla on kaikki hyvin. Tuskin sekään. Tyytyväistä vaivaa demokraattinen laiskuus. Ei haluta osallistua, saatika sitoutua. Usein kansalaispaneeleita ja tiedotustilaisuuksia harrastavat samat harvat naamat. He edustavat äänekkäintä mielipidettä.

Poliitikko on viestin kuljettaja. Puolueilla sekä yksittäisillä poliitikoilla on vaalidataa sekä metatietoa kultakin ”meidän ja omalta” asuinalueilta. Ainakin heidän tulisi toimia pikalähetteinä niiden aktivisteihin sekä mediaan.

Kun jotakin hahmotelmaa, aie-, tarve-, hanke- tai palveluverkkosuunnitlmaa leijuu alueen ilmatilassa, niin sarvien tulisi olla pystyssä. Asukkaiden mielipiteillä on merkitystä. Kunhan he mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pääsevät käsiksi tietoihin. 

On hullunkurista, että tuossa vaiheessa alkaa poliittinen peli. Eli kenen piikkiin saavutus lopulta kirjautuu. Vieraan ryhmän esitystä ei tueta.

Puolueiden pitäisi kantaa yhteiskuntavastuuta eli liitää Turku etunojassa. Emokaupungin päätöksentekopakista se puuttuu. Oikeat ihmiset saavat tehdä vääriä asioita, mutta väärille ihmisille ei sallita oikeitakaan. 

Sitä vastoin kaupunkikonsernin Oy-hallitukset, puolueisiin katsomatta, toimivat yksituumaisesti. ”Politiikka on kirjaimellisesti taistelua vallasta!”

Pormestarimallia on kritisoitu. Valta on muka siirtynyt virkamiehille? 

Hallintosääntö määrittelee Turku- konsernin valtasuhteet. Sen hyväksyy valtuusto. Siinä valtasuhteet ja -käyttö määriteltiin ovelasti. ”Hallintosääntöä” viilattaessa tuskin tarpeeksi pohdittiin vallan keskittymisen seurauksia?

Puolueiden ahneus voitti. Oppositiota ei syntynyt. Koko apparaatilla on sama veriryhmä. Valtuustossa kaikki syövät samalta ruokalistalta. Erikoistoiveita ei oteta huomioon.

Nykyinen hallintohimmeli on tehokas, mutta sumea. Harva tietää missä päätökset synnytetään? Kun esityslistat julkaistaan, ”lapsi on jo kaunis”. Mitä nyt kokouksissa pilkkuja siirretään tai puolueen puumerkkiä kirjautetaan. Korkeintaan esittelijä poistaa asian listalta. 

Empiirisen tutkimukseni mukaan kotikaupunkimme on 2023 iloisempi, vapaampi ja monimuotoisempi. Ja Turku kasvaa. 

Turkulainen rahvas ei nuru paitsi holtitonta €käyttöä sekä pikaraitiotietä.

Turku- konserni on litistynyt. Samoin sen talous. Ensi vaalikaudelle tulee pohdittavaksi millainen byrokratia on kylliksi? Tulisiko siirtyä valiokuntamalliin? Sekä miten hallintosääntö tukee demokratiaa?

On koettu, että nykyinen poliittinen malli on kuin Lada. ”Uusi Turku”- konsepti edellyttää ketteryyttä, ideoita ja tulosvastuullisia toteuttajia. Sähköistämistä.

Miten puolueiden pelipaidat erottuvat toisistaan? Jos kaikki ovat samaa mieltä, niin joku on väärässä. Entä mikä on äänestäjän kuluttajansuoja? Valtuuston kokoukset kuin kopio eduskunnan täysistunnosta; ilma on täynnä lupauksia. Lupaukset tiineenä ilmaa. 

Vaaleissa ehdokaat pröystäilevät titteliosaamisillaan. Miten noita runsaita taitoja hyödynnetään Turun hyväksi?  

Valtion holhous, suurten kaupunkien erityispiirteiden huomiottajättö sekä poliitikkojen liimainen ote vallankahvasta ovat ikuista. Esimerkiksi ”Paras”-hankkeen aikana todettiin varsinais-Suomessa olevan liki 2000 poliittista luottamustehtävää!

Toimijoiden olisi saatava entistä enemmän vapauksia irrotella omia ”juttujaan”. Niitä vauhdittaisi sujuva lupakäytäntö.

Jos ei kohta ryhdytä uuteen ajatteluun, tarjolla on vain kuluneita vaihtoehtoja. Kuten VARHA:n organisaatiomalli muistuttaa.

Poliittisella kentällä tarvitaan meininkiä – dynamiikkaa!

Mikael Miikkola

Turun valtuuston vpj (ps)