Eduskunnassa keskusteltiin tänään kaksi tuntia rasismista ja sen tuomitsemisesta. On tärkeää torjua vihapuhe, siitä kaikki olimme yhtä mieltä. Vihapuhe ei koske pelkästään maahanmuuttokeskustelua vaan yhtä hyvin erimieltä olevia. Hyväksymmekö ihminen sellaisenaan, vaikka hänen ajatuksensa eivät edustaisi omaa mielipidettä?

Sananvapauteen kuuluu poliittiset mielipiteet kuin erimieltä olemisen oikeus myös monikulttuurista. Väärää mielipidettä ei ole. Mielipidevapaus on perusoikeus, eikä sitä tule länsimaisessa demokratiassa rajoittaa. Täysin eri asia taas on, miten tätä perusoikeutta itse kukin käyttää.

Mitä on vihapuhe? Jokainen vastaa sanoistaan tai kirjoituksistaan maan lakien mukaisesti. Vihapuhetta ei ole kritiikki päättäjiä tai maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Vihapuhetta ei ole ilmaista mielipide jostain ihmisen tai ryhmän tekemästä rikoksesta. Vihapuhetta ei ole nostaa asioita keskusteluun, vaikka aihe olisi miten vaikea tahansa.

Suomen rikoslaki ei määrittele rasistista rikollisuutta erikseen. Viharikoksella taas tarkoitetaan rikoksia joiden motiivi tai vihamielisyys koskee esimerkiksi etnistä, uskonnollista tai kansallista ryhmää kohtaan. Poliisin tietoon tuli viime vuonna 822 viharikosta. 

Viharikoksista puhuttaessa luodaan pääsääntöisesti mielikuva, että siihen syyllistyvät vain syntyperäiset suomalaiset. Viharikoksiin kykenee niin kantasuomalainen kuin muualta Suomeen saapunut maahanmuuttaja tai maahanmuuttajan jälkeläinen. Viharikosta esiintyy kaikkien keskuudessa etnisestä tausta riippumatta, eikä siten kantasuomalaisia yksin tule leimata rasistisiksi siitä keskustellessa.

Suomessa ei ole tilaa rasismille, mutta Suomessa ei ole tilaa myöskään rasisminkirveen heiluttamiseen niitä kohtaan, jotka poikkeavat valtavirran mielipiteistä. Emme ole Pohjois-korea. Emme ole myöskään Venäjä. Olemme Suomi, jossa avoimeen keskusteluun ja mielipidevaihtoon tulee jatkossakin olla sijansa. Sanavapautta ei tule rajoittaa.

Se mitä voimme tehdä kaikenlaisen vihapuheen tai rasismin vähentämiseksi on yksinkertaista. Oppia tuntemaan toisemme. Jos opimme tuntemaan ja kommunikoimaan toistemme kanssa, ei viikate heilu ensimmäisen mielipide-eron kohdatessa. Väärinymmärryksen määrä myös vähenee. Itselläni ei ainakaan ole ongelmia oppia tuntemaan niin maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita kuin täysin eri mielipiteitä olevia toisen puolueen äänitorvia. TMaahanmuuttoa vastustavat ja tänne maahan muuttaneita tunnekin, mutta kuinka hyvin tunnen vaikkapa vasemman puolen päättäjiä?

Kohtaamalla ja oppimalla tuntemaan toisiamme, pystymme erilaisuudestamme huolimatta kunnioittamaan toisiamme ja keskustelemaan vaikeistakin aiheista, kuten maahanmuutosta. Mistäpä muustakaan.