Muistan varmasti pitkään perhematkan Tukholmaan syksyllä 2015.

Kaduilla saattoi nähdä, kuinka Tanskan suunnasta kaupunkiin puski koko ajan täysiä junia, kyydissään turvapaikanhakijoita.

Elettiin turvapaikanhakija-aallon hektisintä vaihetta. Pohjola oli alkanut kiinnostaa pääosin Irakista, Afganistanista ja Syyriasta lähteneitä turvapaikanhakijoita.

Ruotsissa oli nyt ensi kertaa alkanut vakava keskustelu siitä, miten paljon siirtolaisia ruotsalainen yhteiskunta kestää. Kaikkiaan Ruotsista haki turvapaikkaa vuonna 2015 noin 160 000 ihmistä.

​Miehet keltaisissa liiveissä

Kansalaisjärjestöt olivat alkaneet toimia – eivät kuitenkaan siten, miten voisi katsoa olevan ainakaan Suomelle edullista.

Maahanmuuttajataustaiset uusruotsalaiset olivat kansalaisjärjestöjen liivit yllään neuvomassa ihmisiä. Maahantulijoita ohjattiin järjestelmällisesti eteenpäin Tornioon suuntaaviin busseihin.

Ruotsalaisia kansalaisjärjestöjä käytettiin Ruotsin hallituksen työrukkasena. Heidät valjastettiin ohjaamaan ihmisiä pois Ruotsista, jossa maahantulijoiden lupaprosessi olisi viimeistään pitänyt aloittaa.

Menin juttelemaan junaa odottavien afganistanilaisnuorten kanssa.

– Ei Suomeen kannata mennä. Ehkä yksi teistä kolmesta saa turvapaikan, muut käännytetään, totesin heille rehellisesti tulkin välityksellä.

Poikien ilme oli sen verran ihmettelevä, että kaivoin vahvistukseksi eduskunnan käyntikortin taskusta. Ainakin osalla taisi matkasuunnitelma muuttua.

​Sipilä ja Orpo

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) tuon syksyn ilmoitus antaa Kempeleen kotinsa maahantulijoiden majoitustilaksi antoi selvästi väärän signaalin kriisialueiden ihmisille. Viesti saattoi koitua paitsi suomalaisten, myös monen turvapaikanhakijan vahingoksi.

Sain napattua Sipilän keskusteluun Tukholman reissun jälkeen alkuviikosta eduskunnassa. Kerroin havainnoistani. Ehdotin myös, että raja laitettaisiin edes viikoksi kiinni, jotta Ruotsi saisi selkeän viestin siitä, että he eivät voi lähettää turvapaikanhakijoita Suomeen. Sipilä sanoi ei, ja että kansainväliset sopimukset estävät rajan sulkemisen.

Kierros jatkui sisäministeri Petteri Orpon (kok) puheille. Idea rajan laittamisesta väliaikaisesti kiinni tilanteen jäähdyttämiseksi sai samanlaisen vastaanoton kun pääministeriltä. Orpo katseli kengänkärkiään. Hän sanoi, että voisi itse olla tiukemman rajan kannalla, mutta laulu oli sama: sopimukset estävät.

Haistoin jo näissä keskusteluissa, että sopimuksia ei vain uskallettu tulkita kuten monissa muissa maissa, jotka valitsivat itsenäisesti tiukemman linjan. Dublin-sopimuksen nojalla kaikki Ruotsista meille pyrkineet turvapaikahakijat olisi saanut palauttaa takaisin.

Perussuomalaiset ministeriryhmän jäsenet (nykyiset siniset ministerit) oli aivan yhtä haluttomia toimimaan kuin kollegansa.

Suomeen tuli lopulta 32 476 turvapaikanhakijaa, pääosin Torniosta ja osin Venäjän rajan yli. Muualla Euroopassa rajapolitiikka tiukentui nopeasti, kun noin 1,8 miljoonan pakolaisen tulva alkoi realisoitua. Keinot massojen hallitsemiseksi alkoivat olla vähissä.

Myös Ruotsi sulki eteläisen rajansa, ensimmäisen kerran sodanjälkeisessä historiassaan. Se ilmoitti aikeenaan, että se tulisi käännyttämään ainakin puolet noin 160 000:sta sinne vuosina 2014-2015 saapuneesta pakolaisesta takaisin. Loppujen lopuksi noin 100 000 tulijaa sai turvapaikan.

​Some käyttöön

Olin eduskunnassa hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtaja. Esitin, että joillekin kansalaisjärjestöille osoitettaisiin rahaa, että he voisivat toimia Pohjoismaissa välittäen realistisemaa kuvaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Kokoomus ja keskusta eivät innostuneet ajatuksesta. Suomen rahoilla ei haluttu mennä operoimaan toisen valtion maaperälle – ainakaan, kun kyseessä oli Ruotsi.

Sen sijaan sain neuvoteltua vastaiskun Kempeleen talomainokselle. Ulkoministeriö tuotti mm. arabian ja somalin kielillä informatiivisia videoita, joissa kerrottiin Suomen tiukasta maahanmuuttopolitiikasta, kylmästä ilmastosta ja ihmissalakuljetuksen aikana kuolleista pakolaista. Näitä levitettiin muun muassa somen avulla tuhansille Euroopassa matkaaville tai lähtöä harkitseville.

Perussuomalaiset oli ainoa puolue joka ajoi kampanjaa. Keskustaa ja kokoomusta asennevaikuttaminen ei kiinnostanut.

​Laki ja järjestys

Ministerien haluttomuus puolustaa omaa maataan on vaatinut veronsa. Nyt Suomessa oleskelee poliisin arvioin mukaan jopa 6000 henkilöä, joilla ei ole maassa olemisen oikeutta.

Todella vaarallisia henkilöitä jatkuvasti vapaana. Suojelupoliisi seuraa aktiivisesti noin 400 maahan tullutta. Seuratut kuuluvat terroristisen toiminnan riskiryhmiin.

Meillä olisi ollut pakolaiskriisin aikana mahdollisuus tulkita sopimuksia – niin muutkin tekivät.

Mallia voisi ottaa esimerkiksi Ranskan ja Italian rajalta. Turvapaikanhakijalle tehdään siellä pikakäsittely kahden vuorokauden sisällä maahan saapumisesta. Jos sen tulos on hakijan kannalta negatiivinen, seuraa tästä palautus Italiaan.

Pääosin kaikki Italiasta Ranskaan pyrkivät palautetaan, koska kansainvälisiä sopimuksia tulkitaan Ranskassa niin, että tulijat saapuvat turvallisesta maasta.

Somekampanjaan olen tyytyväinen. Sen tuloksena säästettiin niin suomalaisten rahoja kuin turvapaikanhakijoiden vaivaa ja hermoja. Arviolta tuhansia ihmisiä jätti tulematta tänne.

Suomen turvallisuuden kannalta seuraavat neljä vuotta ovat kriittinen ajanjakso. Paine uuteen turvapaikanhakija-aaltoon ei ole suinkaan poistunut. Nyt on aika valita päättäjät, jotka pitävät huolta, ettei rajan yli tulla ollenkaan ilman asianmukaista lupaa. Käytä ääntäsi.