Kongnitiivnen dissonanssi ja balanssi, tasapainon tavoittelu korviemme välissä,  teorioina tulivat tutuksi jo liki vuosisata sitten tapanamme tavoitella sellaista, jota voimme saada nykyisin verotuksen ja vaihdannan kautta ilmaiseksi. Nämä dissonanssi ja balanssi teoriat ovat jokaisen poliitikon tuntemia ainakin käytännön elämästä ja peliteorioista, jos ei Festingerin teorioita olisikaan lukenut. Sama pätee työn myyntiin joko suoritteena (palvelu, tuotettu hyödyke jne) tai muuttaen sen ajaksi. Olkoonkin, että aika on suhteellinen  käsite ja suoritteiden laatu vaikeasti mittavia nekin. Jalkapalloilijan tekemä maali on kovin erilainen suorite kuin vaikkapa elintarvikkeiden tuotanto tai vanhuksen hoito, yliopistossa opettaminen jne. Se,mihin olemme tytyväisiä ja miksi, on käsitteenä työn kautta määritellen mahdotonta. Työ kun on jo sellaisenaan mahdoton käsite. Ojan kaivaminen ja taulun maalaaminen ovat kovin erilaisia ”töitä”.

Ihmiset ovat tyytymättömiä taajamissa, kuten Kouvolassa ja tyytyväisiä kehyskunnissa ja perferiassa, kertoo Hesari tänään. Koulutetut ovat yleensä tyytymättömämpiä kuin vähemmän kolutetut ja lähellä palveluja asuvat tyytymättömämpiä kuin kaukana niistä asuvat syrjäkylien asukkaat, kertoo toistuva uutinen.

Kun on mahdollisuus saavutta jotain nykyistä parempaa, kun on vara olla tyytymätön, silloin ollaan tyytymättömiä ja päinvastoin. Suomen negatiivisuus selittyy valtaosin juuri tällä tasapainon tavoittelulla omien tavoitteiden ja vaikkapa mielen ilmaisujen ja neuvottelujen vaikeuttamisen välisellä ristiriidalla. Jos omilla tavoitteilla tai vaikkapa poliittisen liikkeen, ay-toiminnan jne. kautta voidaan olettaa saatavan etuuksia, silloin tyytymättömyyttä osoitetaan.

Nuoret tekevät sitä heti kun heidän ilmaiseen koulutukseen puututaan ja sama pätee toki PAM:in kaltaiseen ay-liikkeen psykososiaaliseen toimintaan. Siihen vastaa metsäteollisuus. Aloitetaan siis taas kerran alusta. Ne eivät liity mitenkään toisiinsa mutta ei ole tarviskaan. Ilmiö kun ei ole vientiteollisuuteen liittyvä lainkaan. Traktorit torilla ovat nekin osa samaa mellakontia. Kaikkien on saatava olla mukana tässä pelissä.

Mediayhteiskunnan toimijat tietävät tämän perusperiaatteen ja ruokkivat sitä saadakseen lehtensä ja tuotteensa myydyiksi. Mitä paremmin ne tässä negaation rakentelussa onnistuvat, sitä paremmin ja luotettavemmin heidän viestinsä menee keskiluokkaiseen tai ylemmän keskiluokan tajuntaan tai asemastaan epävarmojen asenteisiin ja pelkoihin. Poliitikko käytää tätä populistina niin ikään hyväkseen ja Trump on asiansa osaavat siinä missä kuka tahnsa täysipäinen populisti.

Syrjäisen kylän asukas muuttaa asennetaan silloin, kun tyytymättömyys ei voi korjata tosiasioita miksikään. Näin populismi ei siellä toimi. Hän kertoo olevansa tyytyväinen ja onnellinen korvessa ilman minkäänlaisia palveluja. On muutettava omia tavoitteita kun niiden saavuttaminen on mahdotonta. Vanhus tekee näin nuorta varmemmin. Häntä kutsutaan konservatiiviksi tai sitten viisaaksi. Syy on muualla. Se on tunnettu aina mutta sen luonne muuttui internetin myötä.

Nämä kongnitiisen dissonanssin ja balanssin tavoittelun teoriat on tunnettu iät ajat ja kansa kerto ketusta, joka totesi pihlajanmarjat (oikeasti viinirypäleet) happamiksi, kun ei niihin ulottunut.

Nykyinen negatiivisuus syntyy median ja etenkin uuden sosiaalisen median luomasta harhasta saavuttaa mahdottomia sekä lukuisten uusina koettujen mahdollsuuksien tuomista harhoista sekä opitusta tavasta saada pienen lapsen tapaan, mieltään osoittamalla, etenkin hyvin koulutettuina ja taajamissa asuen korjauksia, vedoten vaikkapa kilpaileviin puoluesiin, työnantajiin, ay-liikkeesee ja varoen myös sitoutumista mihinkään.

Kyse on harhasta, jonka rajaton, ajaton ja paikaton kuvitelma (sosiaaline media) toi mukanaan ja muutti tämän vanhan balanssin tavoittelun omien fyyisisten ja psykologisten rajojemme ja toiveittemme (tavoitteittemme) kokemuksina psykologisena ilmiönä. Siinä vanha regionaalinen aluekin muuttui rajattomaksi ja spatiaaliseksi alueeksi tai täysin mentaaliseksi kartaksi. Tunne syrjäisyydestä katosi psykologisena kokemuksena. Kavereitakin oli tuhatmäärin ja ympäri maailmaa. Sotaa käytiin liki naapurissa ja pakolaiset asuivat hekin naapurissa. Harha kasvoi ja syveni.

Sotesopat ja karttaharjoitelmat, jatkuvat neuovottelut turhina, ovat ilman tulosta seurausta tästä harhasta. Ne lisäävät psykologista tuntemusta hakea etuuksia aiempaa varmemmin, kuten käyttäen lotossa yhä suurempia panostuksia tai veikaten joka vaalissa uutta voittajaa. Sosiopaatit poliitikot ja heitä ruokkiva media käyttävät tätä hyväkseen juuri peliteoreetikkoina ja siis populisteina, moraalitomina pelaajina.

Näin myös valehteleminen lisääntyi ja populismista tuli kaikkien yhteinen tapa siinä missä valemedioista jakaa tietoa, olematonta, joka vetoaa juuri tähän kykyymme olla tyytymättömiä ja odottaa ikuista kasvua ja korkeampaa elintasoa, pitempää ikää ja ikuista nuoruutta jne. jne.