Peruspäivärahan suojaosa on jälleen ollut tapetilla ja syystäkin. Huonoista päätöksistä pitää puhua ja niitä on voitava korjata. Suojaosa tarkoittaa pientä summaa, jonka voit työttömänä ansaita keikkatöistä, ennen kuin keikkatyöt alkavat pienentämään peruspäivärahaa.

Perussuomalaisten Hämeenlinnan vuosittaisen tilaisuuden ”Työ ja yrittäjyys” -osuudessa olen kahtena vuotena peräkkäin nostanut työttömyysturvan suojaosan keskusteluun. Molemmilla kerroilla ryhmässä nousi sen palauttamisen sekä puoltavia, että vastustavia kantoja. Ne, jotka puolsivat suojaosan poistoa, olivat lähtökohtaisesti nuoria, riittävän hyvin koulutettuja ja työssäkäyviä tai ainakin jotain näistä kolmesta.

Kun olet täyttänyt 50 vuotta, arvosi työmarkkinoilla laskee oleellisesti. Osaamisellasi ei ole niin väliä, vaan iälläsi. Jos yli viisikymppisenä joudut hakemaan työtä, on onnistuminen yleensä kohtuu vaikeaa. Kun alat lähestyä 60 et pääse edes työhaastatteluun. Olet liian vanha mihinkään. Tällöin liki ainoaksi keinoksi edes osittain kustantaa elämisensä työttömälle ”seniorikansalaiselle” jää pätkätyöt. Toki on muitakin vaikeasti työllistettäviä ryhmiä. Mutta puhun vain sen puolesta, jonka tiedän.

”Työnteon pitää aina kannattaa” – Petteri Orpo

Pätkätöissä on se ikävä puoli, että ne ovat pätkätöitä. Lyhimmillään keikka saattaa olla esim puoli päivää ja pisimmilläänkin muutaman päivän tai viikko kerrallaan. Jos ajatellaan tyypillistä keikkatyötä, vaikka kaupan kassalla on TES palkka siellä luokkaa 15 eur tunti. Tämä n 15 eur vähentää nykyisellä systeemillä suoraan työttömän työttömyyskorvaustasi 50 % eli n 7,5 euroa, jonka jälkeen palkasta otetaan vielä verot pois. Jos saat esim asumistukea vaikuttaa se siihenkin ja näiden päälle vielä matkakulut ym. Kuinka moni meistä on halukas tekemään vaativaa palvelutyötä, jos siitä jää käteen lisäansiota n 5 eur/tunti? Tämä muistuttaa jo Kokoomuksen hellimää kuntouttavaa työtoimintaa, jonka lähtökohta on, että työtön on jollakin tapaa sairas ja häntä pitää lääkitä orjatyöllä!

” Sen, joka herää aamulla kuudelta ja menee töihin Alepan kassalle, kuuluu saada käteen enemmän kuin sen, joka ei herää eikä mene.” -Joku Viisas

Niin herääjä saakin enemmän, siis kokonaista n 5 euroa tunnilta enemmän tässä tapauksessa. Tässä oikeasti pukumaunot pilkkaavat vähäosaisia.

Ennen nykyistä hallituspohjaa oli työttömyysturvassa 300 euron suojaosa pätkätyöläisille eli sait ansaita siellä kaupan kassalla 300 euroa ennen kuin peruspäivärahasi lähti pienenemään. 300 Eur saattaa tuntua marginaaliselta. Mutta se ei ole sitä. 300 eur peruspäivärahan päälle lisää kuukausiansioistasi jo yli tonniin. Mutta ennen kaikkea se toimi täkynä ottaa työtä vastaa, vaikka sitä tarjottaisiin vain neljäksi tunniksi. Nykyisillä ehdoilla siihen ei suostu kukaan. 300 euron suojaosan ylittämiseen menee kaupan tiskillä 20 tuntia, jonka jälkeen se alkaisi vanhan systeemin mukaan vasta vähentämään peruspäivärahaa 50 % ansaitusta palkasta. Tämä jos joku houkuttelisi ottamaan pätkätöitä vastaan ja se on myös ihan tilastollisesti näytetty toteen. Halukkuus pätkätöihin on vähentynyt nykyisen hallituksen politiikalla. Petteri Orpon logiikan mukaan suojaosan poisto lisää halukkuutta kokopäiväiseen työsuhteeseen! Ihan niin kuin tätä kokopäivätyötä olisi jossain saatavilla!

Entä työurien jatkaminen? Valtiolla on toive, että jokainen työkykyinen viivyttelisi eläkkeelle siirtymistä ja jatkaisi työelämässä mahdollisimman pitkään. Mutta missä ihmeen työpaikassa? Jos olet nyt lähestymässä 60 ja kunto on hyvä ja olet työsuhteessa, älä katkaise sitä, ainakaan itse. Työuran pidentäminen onnistuu vain, JOS ON JO SE TYÖPAIKKA. Vanhana sinua ei kukaan ota töihin.

No entä yrittäminen? Itsensä työllistäminen, vaikka toiminimen kautta on miehekästä ja pätkätöiden ottaminen sitä kautta joustavaa. Lisäksi hyvinvointialueelta saa uudet yrittäjät starttirahaa vuodeksi (6+6 kk). Se on peruspäivärahan kokoinen ja sen päälle voit yritystoiminnallasi tienata kuinka paljon vaan. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että Sannan hallitus viime töikseen muutti yrittäjäeläkelakia niin, että yrittäjä joutuu maksamaan YEL maksua liikevaihtoarvion mukaan, eikä tuottojen mukaan. Käytännössä YEL maksu syö heti puolet starttirahastasi kuukausittain ja siis vaikka tuottoa olisi 0 euroa. Tämä on suoraa rahansiirtoa valtiolta eläkeyhtiöille. Työttömiltähän ei eläkemaksuja mene. Villapaitaekonomistit ovat sitä mieltä, että eläkekertymän valtava aukko ja epäsuhta yrittäjien vs työntekijöiden väliltä on täytettävä. Itse en kyllä ole kuullut, että jos palkkatyöstä ei saa palkkaa, menee siitä kuitenkin työeläkemaksu. Heti tämän hallituskauden alussa todettiin, että YEL-päätös on ollut huono (älä). Sen jälkeen puhalleltiin muniin kolme vuotta ja nyt ennen vaaleja alkaa jotain ehkä tapahtumaan eli mediatietojen mukaan on löytynyt ”sopu” ja asia korjaantuu 2028!! Kuusi vuotta siis tähän vaan menee! YEL maksuthan sitten ovat suoraan ulosottokelpoisia ja meillä on tällä hetkellä ulosotossa yli 600 000 kansalaista ja monta ehtii tulla vielä lisää.

Näiden päälle sitten vielä alv nosto, joka vaikuttaa suhteellisesti eniten juuri siihen pienituloisimpaan ihmisryhmään. Ymmärrän kyllä, että verotuloja tarvitaan lisää. Mutta varakkaiden palkitseminen samaan aikaan 350 miljoonan veronalennuksella, kun alemman tulotason kansalaisilta ostovoima kaikella tapaa rapautuu, on kertakaikkisen tyhmää. Se ei piristä maan taloutta muuta, kuin Petteri Orpon mielikuvituksessa. Kulutusta se ei nosta yhtään, koska hyvätuloiset ostavat jo kaiken sen mitä tarvitsivat. Mutta se leikkaa kulutusvoimaa tulotason alimmasta desiilistä. Niiltä, jotka elävät kädestä suuhun ja varmasti käyttävät kaikki tulonsa kauppojen kassoilla. Perusteluina Petteri käytti ”verotuksen kevennyksen dynaamisia vaikutuksia” eli sitä, että suurituloiset jotenkin mystisesti käyttävät käteen jäävän isommat tulot viisaammin kulutukseen ja ovat valmiita työskentelemään enemmän sen eteen. Köyhähän eivät toki osaa kuluttaa oikein, eivätkä viitsi tehdä töitä…

Sama pätee suojaosaan. Sen palauttamisesta tulisi Petteri Orpon mukaan 60 miljoonan lasku. Mutta se 60 miljoonaa menisi myös suoraan sille kansanosalle, joka varmasti käyttää sen heti kulutukseen. Ensimmäisellä käyttökierroksella tästä rahasta olisi jo palautunut alvin verran suoraan valtion kassaan ja loppuosan kierto jatkuisi markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan. Rahan kierto on siitä jännää, että sitä ei kannata katkaista heti ensimmäisen mahdollisuuden kohdalla.

Suomen Perusta viestii tällä hetkellä niin, että köyhyyden lisääntyminen Suomessa johtuu köyhien kokonaismäärän noususta maahanmuuton takia. Totta on, että ne ”osaajat” jotka Suomeen tulevat, ovat pääsääntöisesti wolttikuskeja ja riippuvaisia tulonsiirroista. Mutta se ei sulje sitä pois, että alimman tulodesiilin ostovoima on alentunut huomattavasti. Suomen Perusta myös viestii, että kansalaisten ostovoima on noussut (keskimäärin). Mutta sekään ei sulje pois sitä, että alimman tulodesiilin ostovoima on alentunut huomattavasti. Jos pukumauno-perheille jää nyt enemmän rahaa pankkitilille kuin ennen, ei se lohduta ruokajonossa palelevaa, eikä piristä taloutta. Kotimaan kulutuksen kuristaminen ei elvytä taloutta. Kasvutoimien peräänhän koko poliittinen kenttä kuuluttaa. Mutta on aika vaikea kuvitella talouskasvua ilman kotimaan kulutuksen nousua ja siihen taas kuluttajat tarvitsevat rahaa! Sosialismissa yritettiin taloutta kasvattaa säätelemällä kaikkea voimakkaasti. Tulokset eivät ole olleet kovinkaan rohkaisevia. Tulee mieleen, että Suomessa kaivattaisiin jotain Ronald Reaganin kaltaista liberaalioikeistolaista, joka onnistui: keventämään verotusta, purkamaan sääntelyä, piti tiukalla rahapolitiikalla inflaation kurissa ja leikkasi julkisia menoja, vaikka puolustusbudjetti kasvoikin. Toki hän teki sen velkavetoisesti ja ajat olivat toiset. Mutta ehkä hänestä nyt kuitenkin kannattaisi ottaa hieman mallia. Kokoomuksen ajatuspaja Libera on kirjoittanut Reaganista ja hänen ajatuksistaan kauniisti. Mutta Kokoomuksen käytännön politiikkaan nämä ajatukset eivät ole päässeet.

Meidän olisi syytä aika nopeasti sisäistää, että marginaaliset voitot maahanmuuttopolitiikassa ja susien kannanhoidollisen metsästyksen läpi saaminen jne, eivät ole äänestäjälle kovin tärkeitä, jos hän samaan aikaan ei pysty maksamaan sähkölaskuaan tai ostamaan ruokaa. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.