Kilpailutettujen hoivapalveluiden ongelmat lävähtivät ”yllätyksenä” kaiken kansan tietoisuuteen viime päivien aikana. Taas ollaan pöyristytty ja järkytytty oikein kunnolla, kuulematta hiljaisia viestejä. Vaikka niitä on kyllä ollut ihan kovaan ääneen ja kirjaimin saatavissa jo vuosia. Eikä tämä ongelma koske vain vanhusten hoivaa vaan vammaiset ja lapset on monissa eri palveluissa myyty.

Nyt jokaisesta puolueesta on todettu, että vanhuspalvelulakiin on saatava hoitajamitoitus. Siis vähimmäismäärä hoitajia kirjattaisiin lakiin. Valitettavasti tämä yksin ei auta sillä jo nyt on tiedossa, että hoivalaitoksissa käytetään niin kutsuttuja haamuhoitajia listoilla. Börje Börgelssön on aamuvuorossa. Työvuorolistoihin merkitään niin yksikönpäälliköitä kuin aluepäälliköitä töihin, he eivät ole lähelläkään hoidon tarpeessa olevia ihmisiä. Näin olleen pelkkä lakiin kirjattava hoitajien määrä ei ratkaise systeemistä ongelmaa, joka on kilpailutetuissa palveluissa ja asenteissa sekä arvoissa. Eikä tämä ongelma koske vain vanhusten hoivaa vaan vammaiset ja lapset on monissa eri palveluissa myyty.

Ongelma lakiin kirjattavassa hoitajamitoituksessa olisi myös se, että minimistä tulee maksimi ja tällöin hoidettavien hoidon ja hoivan määrä ei vastaakaan välttämättä ihmisen tarpeita. Kuten hyvin tiedämme omaishoitajien minimivapaapäivät on maksimi, vaikeavammaisten kuljetusmäärissä minimi on maksimi. Tämä ei pelkillä numeroilla ratkea, valitettavasti. Joissain paikoissa 0,5 hoitajaa riittää hoidettaville, mutta mitäs sitten tehdään kun tarvitaan 0,7 tai 1,0? Sitä ei tule, kun laissa on 0,5, jolla vaatimus täytetään. Jos hoitajamitoitus tehdään, on se tehtävä tekstillä, ei numeroilla.

Suurin ongelma on systeeminen. Väännän nyt rautalangasta. Ajatellaan, että hoitovuorokausi ilman voiton tavoittelua maksaa 100 euroa kunnan tuottamana. Palvelu kilpailutetaan niin, että hinta on 80 euroa ja tästä yksityisen on saatava voittoa alalla, jossa kulurakenteesta 80% on henkilöstömenoja. Miten se voitto tehdään? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin säästää henkilöstömenoissa vähentämällä henkilöstöä, käyttämällä epäpätevää tai kielitaidotonta omia oikeuksia tuntemattomia ihmisiä ja laittamalla työvuorolistoihin ihmisiä, joita ei ole töissä. Tämä fakta ei häviä yhtään mihinkään eikä tule poistumaan hoitajamitoituksilla tai valvonnalla.

On syytä käynnistää keskustelu siitä mitkä palvelut sopivat ylipäänsä kilpailuttamiseen. Kun puhumme kaikkein puolustuskyvyttömimpien palveluista, kuten lapset, vanhukset ja vammaiset ovat, on syytä nyt vakavasti harkita sitä, että nämä palvelut tuotetaan itse julkisella puolella tai siten, ettei hinta ole määräävä tekijä. Lisäksi hankintalaista on poistettava #ei myytävänä-kansalaisaloitteen vaatima kirjaus, jossa soveltamisalan ulkopuolelle rajataan niin vammaisten, vanhusten ja lasten välttämättömän huolenpidon ja asumisen palvelut.

Tähän meillä on varaa. Ja niin olisi anteeksipyyntöökin, niin moraalittomista yrityksistä kuin poliitikoiltakin.