Puheeni maatalouskriisiä koskevasta välikysymyksestä 7.12.2022
Arvoisa puhemies,
suomalainen maatalous on pelastettava hallituksen ja EU:n kynsistä.
Hallitus on kuitenkin ollut saamaton. Keskittynyt lillukanvarsiin, kauniisiin puheisiin, myötätuntoon ja punavihreään politiikkaan.
Hallitus jakaa pikku tukia ja helpotuksia ja pokkuroi EU:n suuntaan minkä ehtii. EU:n rahanjakopelissä Suomi on aina häviäjän roolissa, vaikka te mitä väittäisitte.
Hallitus ajaa maailman toiseksi kireintä ilmastopolitiikkaa ja nostaa omin toimin maataloudenkin tuotantokustannuksia ja kiristää sääntelyä. Yrittäjien ja kansalaisten arjen hintaa. YM:n omassa ilmastoraportissakin todetaan, että ilmastopolitiikka ei maksa itseään vaan lisää tukien tarvetta ja kasvattaa velkaa.
Tällaista politiikkaa hallitus ajaa tilanteessa, jossa kotimaisten yritysten toimintaedellytyksiä olisi parannettava, tuotantokustannuksia laskettava ja tuotantopanoksia kotimaistettava.
Meille tulee hätä, jos meillä ei ole omaa tuotantoa.. Eikä tänne tule hädän tullen EU:n ruokarekkoja, eivätkä EU:n ruoka-avun maksukortit auta, ellei kaupoissa ole tavaraa.
Huoltovarmuudessa ja riskienhallinnassa ei ole kyse todennäköisyyksistä, vaan siitä mitä tehdään, kun musta joutsen saapuu ja mahdottomaksi kuviteltu kuitenkin tapahtuu.
Mahdollisimman omavarainen elintarviketuotanto alkutuotannosta alkaen on ainoa kattava suoja ennakoimatonta vastaan.
Arvoisa hallitus,
ymmärrättekö te, ettei Suomen tarvitse syyllistää ja säännellä itseään hengiltä?
Suomen biokapasiteetin ylijäämä asukasta kohden on kehittyneiden talouksien korkein.
Tämä ei ole nykyisen ideologisen ilmasto- ja ansiota, vaan tilojaan, peltojaan ja metsiään sukupolvesta toiseen vastuullisesti ja kovalla työllä hoitaneiden maaseudun asukkaiden ansiota.
Suomalainen ruoantuottaja on sankari ja suomalainen ruoka ekoteko vailla vertaa!
Hallitus on vieraantunut oikeasti tärkeästä, siitä miten ruoka tulee pöytään. Oikeassa biokapasiteettityössä haisee lanta, multa ja sänki, polttoöljy, kuuma raivaussaha, tuore puru, nuotion savu ja hiki.
Työn tuloksia puolustaessa on haissut myös ruuti, veri ja pelko.
Nyt pelko on palannut.
Valuuko kaikki hukkaan?
Eilen toistelimme kiitollisuuttamme maamme puolustajille, mutta hallitus on tosiasiassa toimillaan antamassa pois tärkeimpäämme ja kallisarvoisintamme.
Arvoisa puhemies,
arvoisa hallitus, ymmärrättekö te mikä on tärkeintä ja kallisarvoisinta, mitä Suomella on, miksi itsenäisyys on ollut taistelemisen ja kuolemisen arvoista?
Kun te seuraavan kerran liikutte kehäkolmosen ulkopuolella, pysähtykääpä jonkin pellon laitaan, aukeammalle tai metsän kainalossa olevan epämääräisen peltotilkun kohdalle. Koettakaa nähdä sielunne silmin, miten se pelto on siihen tullut.
Se pelto on vuosikymmeniä, joskus vuosisatoja yli sukupolvien tapahtuneen raadannan tulos, kivien kampeamista ja keräämistä, sarka- ja piiriojien ja sitten salaojien kaivamista, peltomaan kasvukunnosta huolehtimista, ja tietysti viljelemistä.
Suomen ja ihmiskunnan tarvehierarkiassa kallisarvoisinta mitä meillä on, on kasvukuntoinen pelto, siitä huolehtivat ihmiset, ja näiden ihmisten elämisen mahdollistavat paikalliset yhteisöt ja infrastruktuuri.
Ei meillä ole varaa menettää tätä kaikkea. Suomea ei ole ilman näitä ihmisiä. Ilman heitä emme voi auttaa ketään muutakaan.
Arvon hallitus,
Teille ovat miljardit olleet taskurahaa, mutta ette nytkään kykene laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja auttamaan maataloutta selviämään täysin kohtuuttomista vaikeuksista. Luopukaa ylikireistä ilmastotavoitteista ja sääntelystä.
Suomen maatalous pitää pelastaa, ei nujertaa.