Viime päivinä on tiedotusvälineissä ja somessa jaettu innokkaasti kuvaa hukkuneesta lapsesta. 3 -vuotias Aylan hukkui 5 -vuotiaan veljensä ja äitinsä kanssa, isä selvisi hengissä. Perhe oli paennut aiemmin sotaa Turkkiin, mutta kolmen vuoden päästä alkoi parempi elintaso houkuttamaan ja he halusivat Kreikkaan Schengen -rajan sisälle ja perheen isä halusi hammaslääkäriin.

Ruumiin kuvien jakamisen puolesta on eri kolumnistien kesken ollut hellyttävä yksimielisyys: ”Hyvä” tarkoitus pyhittää keinot. Mikä se tarkoitus sitten on, on jäänyt epäselväksi.

On olemassa kaksi keinoa lopettaa nämä hukkumiset. Toinen on se, että poistetaan kaikki rajat, kulkekoot ihmiset niinkuin tykkäävät. Toinen on se, että palautetaan rajavalvonta ja tehdään selväksi että on turha yrittää kepulikonstein sisään, koska siten ei tule turvapaikkaa varmasti saamaan.

Austraalia on ottanut jälkimmäisen keinon käyttöön, ja lopettanut hukkumiset. Kahdesti. Ensin hukkumiset lopettettiin hetkeksi, sitten viherpunaisten vaatimuksesta politiikkaa muutettiin, ja hukkumiset saivat jatkua. Sen jälkeen järki palasi peliin ja hukkumiset lopetettiin uudestaan. Tämä on siis se ainut toimivaksi todettu menetelmä. 

Ensiksimainitun keinon ongelma olisi tulijoiden määrä. Pelkästään Syyriassa on 12 miljoonaa pakolaista. Emme ratkaise mitään siirtämällä heitä kaikkia Eurooppaan. Voimme toki saada huononnettua oloja täällä merkittävästi. Nyt jo pitää karsia kouluista, kirjastoista ynnä muista perusasioista. Mutta taloudellisten vaikutusten sijaan tärkeämpiä ovat sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset. Esimerkiksi Ruotsi joka on kohta vastaanottanut miljoona pakolaista, on nykyään Maailman ykkönen – raiskaustilastossa. YK:n tilastojen mukaan 58,9 raiskausta per 100 000 ihmistä, kun eri maiden keskiarvo on 10,5. Suomessakin tietyt maahanmuuttajaryhmät esiintyvät raiskaustilastoissa yli kymmenkertaisesti määräänsä nähden.

Luulen että useimmat kuvan jakajat ovat nimenomaan tämän ensimmäisen vaihtehdon kannalla, että kaikilla pitäisi olla oikeus päästä Suomen sosiaaliturvan huomaan. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että hukkumiset pitää lopettaa, mutta keinoista ei silti keskustella. Kunhan kauhistellaan.

Haluaisin kysyä niiltä tahoilta, jotka Aylanin ruumiin kuvaa ovat jakaneet, että olisiko heistä asiallista, jos jaetaan karuja kuvia myös silloin kun on heidän omista tarkoitusperistään vastakkaiset päämäärät? Pitäisikö esimerkiksi huonon maahanmuuton vaaroista herätellä näyttämällä lähikuvia vaikkapa Ikeassa murhatuista? Ei pitäisi, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Aivan kuin ei pitäisi hukkuneen pojan kuvaakaan jakaa kuten eräskin vaasalainen meppi sillä mehustelee. Jotain rajaa.