Kävin autolla Turussa. Helsingin menoon tottuneena varauduin aikataulullisesti junnaamaan viimeisen tunnin aamuruuhkassa, olinhan menossa Turun keskustaan arkiaamuyhdeksäksi. Mietin myös, löytyyköhän parkkipaikkaa, ja mikäköhän pysäköintisovellus puhelimeen pitäisi osata ladata.

Todellisuus poikkesi täysin ennakko-odotuksista. Ensin Turun moottoritietä aivan keskustan tuntumaan. Siitä pari kilometriä keskustaa kiertäen vihreän aallon saattelemana Helsingin- ja Ratapihankatua. Lopuksi lyhyt puikahdus varsinaiselle keskusta-alueelle. Olin perillä.

Päämääräni läheisyydestä löytyi hyvät kadunvarsinpysäköintipaikat, ja mikä hämmästyttävintä, myös kolikoilla toimivat parkkimittarit. Pysäköintiaikaa sai ladata ilman aikarajoitusta. Olin myyty.

Mitä tekee Helsinki? Mainostaa rakentavansa ”maailman toimivinta kaupunkia”. Todellisuudessa kiusaa ja kyykyttää sekä asukkaitaan että mahdollisia vierailijoitaan. Kadut kavennetaan, pysäköintipaikat poistetaan, bussit pysäytetään keskelle ajokaistaa. Helsingin autioituminen on suunnitelmallisen työn tulosta. On pyritty estämään sujuva liikenne, eikä ole ymmärretty, että kun liikkuminen estetään, kukaan ei enää tule. Liikkeet kuolevat, kaupunki autioituu, ja ihmiset siirtyvät asioimaan kehän marketteihin.

Turussa tunsin kuin olisin ollut aikamatkalla ”vanhan hyvän ajan” kaupungissa. Helsingissäkin sujuva asiointi autolla oli joskus mahdollista. Onnittelen Turkua, joka ymmärtää ihmisten tarpeet ja toivottaa vierailijan tervetulleeksi. Näin Turku saa pidettyä kiinni yrityksistään, liikkeistään, vireästä kaupunkikuvasta. Harmi, ettei ideologiansa sokaisemilta helsinkiläispäättäjiltä ole löytynyt vastaavaa viisautta.