Yksilönvapauksien turvaaminen on noussut Suomessa jo liiankin korostettuun asemaan, ja yksilönvapauksien turvaamisen hyvä tarkoitusperä voi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

Eräässä 13-17-vuotiaille tarkoitetussa lastenkodissa vakiintuneeseen päivärytmiin kuului se, että nuoret toivat illalla klo 22 mennessä kännykkänsä lastenkodin toimistoon ns. yöparkkiin. Nuoret tiesivät, että tämä oli lastenkodin sääntö, ja kunnioittivat sitä. Henkilökunta oli katsonut menettelyn parhaaksi tavaksi rauhoittaa yöaika nukkumiseen, jotta nuoret jaksoivat seuraavana päivänä nousta kouluun. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston virkamiehet kiersivät kesällä ja syksyllä 2018 kunnallisia lastensuojelulaitoksia, ja myös tässä lastenkodissa käytiin. Henkilökunnalle ilmoitettiin, että kännyköitä koskeva yöparkkisääntö rikkoi nuorten yksilönvapauksia, eikä sellaista saa nuorilta edellyttää.

Kännyköiden yöparkkisäännöstä luovuttiin ja tämän jälkeen nuoret ovat roikkuneet yöt kännykällä, eivätkä ole vähäisten yöunien jälkeen enää jaksaneet nousta kouluun, vaan jääneet päiväksi nukkumaan.

Kun monilla näistä nuorilla huostaanoton syynä on juuri koulunkäynnin laiminlyönti, voi perustellusti kysyä, eikö normaali rajojen asettaminen (yöllä nukutaan) ole enemmän nuoren etu kuin virkamiehen vaatima oikeus roikkua öiseen aikaan kännykällä. Itse peräänkuuluttaisin enemmän tervettä järkeä lakien soveltamiseen. Jos lait on säädetty siten, ettei niitä ole mahdollista noudattaa terveen järjen mukaisesti ja nuoren todellisen oikean kokonaisedun mukaisesti, on lakeja muutettava. Muutoin saadaan vain lisää syrjäytyneitä nuoria.