Kommenttina somessa vellovaan ”aluevaaleissa ei päätetä bensan hinnasta” -keskusteluun kirjoitin tänään tuossa lounaan aikoihin tällaisen kommentin, jonka twiittasin ja laitoin pariin muuhunkin paikkaan:

”Arvatkaa mikä on ambulansseissa tarvittavista aineista ja tarvikkeista se suurin kuluerä?

Vihje: Aika monien viisastelijoiden mielestä sen hinta ei kuulemma mitenkään liity näihin vaaleihin.”

Olen nyt lukenut eri paikoissa useita siihen tulleita kommentteja, joissa ihmiset ovat vastanneet, että henkilöstö on suurin kuluerä ambulanssissa. Niin varmasti onkin, mutta kuten yllä näette, puhuin ambulanssissa tarvittavista AINEISTA JA TARVIKKEISTA.

Sattumalta tänään on uutisoitu, miten oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa, kun oppilaat kyselevät aivan tavallisten sanojen merkityksiä. Somemaailma puolestaan näyttää joka päivä, kuinka heikoissa kantimissa suomalaisten aikuistenkin lukutaito on.

Kirjoituksista ja kommenteista luetaan jatkuvasti asioita, joita niihin ei ole missään vaiheessa edes kirjoitettu. Osa väärinymmärryksestä on tottakai tahallista ja tarkoitushakuista, mutta usein on vain tulkittu kirjoitusta ja taistellaan omaa tulkintaa ja siitä syntyneitä oletuksia.

Paljon tässä on messuttu myös siitä, kuka on pätevä olemaan ehdolla, kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Substanssiosaamista ja sen sellaista odotetaan.

Mietitäänpä, mikä on poliitikon aivan keskeinen ydintehtävä. Se on päätöksenteko ja vaikuttaminen. Kokousmenettelyyn kuuluvat aivan olennaisena osana esityslistat ja pöytäkirjat. Ne ovat usein kymmenien, jopa satojen sivujen mittaisia, kun mukaan lasketaan kaikki tausta-aineistot ja laajat asiakirjat, joiden sisällöistä ollaan päättämässä.

Puheenvuoroja taas pitää usein valmistella, jos haluaa esittää asiansa napakasti ja hyvin, mitään tärkeää pointtia unohtamatta. Joskus on myös puututtava esityksiin, joissa harmittoman näköinen, mutta tulkinnanvarainen lause esityksessä voi muuttaa koko päätöksen luonteen tullessaan hyväksytyksi.

Oli kyseessä mitkä vaalit tahansa, niin keskustelu ja huoli suomalaisten lukutaidosta on aivan jäätävän tärkeä asia. Luku- ja kirjoitustaito on poliitikolle aivan KAIKKI KAIKESSA.

Se on aivan sama mikä koulutus päättäjällä on, mutta miten ihmeessä politiikassa voisi toimia ilman erinomaista lukutaitoa? Kirjoitustaitoa voi toki vielä jonkun verran kompensoida erinomaisilla puhelahjoilla, jos kykenee puhumaan vaikka kokonaan ilman papereita tai ranskalaisten viivojen avulla, mutta lukutaitoa ei korvaa mikään.

Rivimiehenä voi toki pärjätä lukemattakin, kun muodostaa mielipiteensä sen pohjalta, mitä muut puhuvat. Silloin tosin vaikuttajia ovat pääasiassa ne, jotka puhuvat harkitusti ja vakuuttavasti. Ja ollakseen vakuuttava asiassa, johon pyrkii vaikuttamaan, on oltava perehtynyt aineistoon, eli LUKENUT.