Kaikki alkoi siitä, kun heinäkuussa 1962 voimaan tuli uusi eläkelaki, jonka mukaisesti työntekijöiden eläkkeitä korotettiin samalla prosenttiyksiköllä kuin palkkojakin. Ratkaisu korosti näkemystä, että rahastoitava eläkemaksu on myöhennettyä palkkaa, jolloin eläkeläisten ostovoima säilyisi eläkevuosinakin ansiotuloon verrattuna. Myöhennetty palkka on samankaltainen kuin esimerkiksi S-Kaupan bonukset, jotka ovat asiakkaille maksettavaa myöhennettyä alennusta.

Työeläkkeiden heikennykset

Ensimmäinen heikennys työeläkkeellä oleville tuli vuonna 1977, jolloin päädyttiin ns. puoliväli-indeksiin. Tällöin työeläkkeitä tarkistettiin siten, että korotuksessa huomioitiin 50 prosenttia palkkojen noususta ja toinen puoli perustui hintojen korotuksiin.

Toinen heikennys tapahtui, kun aiemmin voimassa ollut ns. heinäkuun 1. päivän indeksitarkistus poistettiin. Tarkistuksen määrä oli kaksi viidesosaa vuoden vaihteen arvioidusta indeksitarkistuksesta. Tarkistus tehtiin vuosina 1977 – 1984 kahdesti vuodessa.

Kolmas heikennys tapahtui v. 1996, jolloin siirryttiin nykyiseen ns. taitettuun indeksiin, jolloin työeläkkeiden tarkistus perustui 20 prosentin osuudella palkkojen korotuksiin ja 80 prosentin osalta hintojen tarkistuksiin.

Tästä on aiheutunut melkoinen vääristymä työeläkkeiden osalta. Vääristymä johtui siitä, että vv. 1996–2017 ansiotasoindeksi nousi 96,2 %, mutta eläkeindeksi vain 48,8 %, joten työeläkkeiden jälkeenjääneisyys oli 47,4 prosenttiyksikköä.

Työeläkeyhtiöiden eläkerahastot jatkoivat samana ajankohtana eli vuosina 1996–2017 huikeata kasvuaan eli 36,4 miljardista eurosta 202,3 miljardiin euroon. Kasvua oli siis 556 %!

Työeläkkeiden suuruudet

Työeläkeläisiä on yli 1,4 miljoonaa, joista enin osa eli 60 % on pienituloisia. Heidän kuukausittainen eläke on – EU:n määrittämän köyhyysrajan alapuolella – eli noin 1 550 euroa kuukaudessa. Työeläkkeiden tarkistuksia vastustavat kansanedustajat vetoavat siihen, että eniten korotuksista hyötyvät suurituloiset. Totean, että 1,4 miljoonaan työeläkeläiseen verrattuna heitä on tosi vähän, sillä 10 000- 12 000 euroa kuukaudessa eläkettä saavia oli joitakin vuosia sitten noin 230 ja 12 001-39 000 e/kk saavia noin 100 henkilöä. Isotuloisia on siis marginaalisesti tosi vähän (n. 320) ja marginaaliverotus tasoittaa – raippaveron kanssa – eläke-eroja merkittävästi.

Eduskuntaryhmien tieto kateissa

Tunsin myötä häpeää perussuomalaisia kohtaan, kun he yhtyivät kokoomuksen ja keskustan näkemykseen, että ”Rahastojen tuotot ovat jo käytössä eläkkeiden maksussa. Jos rahastoja ryhdytään syömään nykyistä nopeammin, on edessä ennen pitkää eläkemaksujen korotus tai eläke-etuuksien pienentäminen”.

Joitakin vuosia sitten Eläketurvakeskuksen ja Työeläkelaitoksen asiantuntijat laskeskelivat, että ns. puoliväli-indeksiin siirtyminen maksaisi ensimmäisenä vuonna 104 miljoonaa euroa, kymmenen vuoden kuluttua 900 miljoonaa ja vuonna 2035 jopa 2,2 miljardia euroa.

Jokainen voi tarkistaa yksityisten työeläkeyhtiöiden rahastojen kasvun Excel-taulukkolaskennan avulla. Otanpa esimerkin, jossa rahastojen pääoma on 193,4 miljardia euroa (v. 2018), sijoitusten vuosikorko vain 3 %. Rahastoista nostetaan vuosittain jopa 3 miljardia euroa eläkkeiden maksuun ja juoksutusaika vuoteen 2060. Tällöin rahastoissa on vuonna 2060 rahaa 425,2 miljardia euroa. Jos juoksutusaikaa jatketaan vuoteen 2100 asti, rahastoissa on tuolloin 1 154,1 miljardia euroa.

Unohtaa ei pidä sitäkään, että jos työeläkkeitä korotetaan esimerkkini tapaan kolme miljardia euroa vuodessa, niin siitä palautuu reilu miljardi euroa veroina valtion, kuntien ja seurakuntien kassoihin. Korotus ei siis lisää valtion menoja sentin senttiä, mutta valtion verotulot kasvavat lähes miljardin. Lisäksi työeläkeläisten ostokyvyn parantuessa myös ALV-tulot kasvavat.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että molempien laskelmien lopputulema (425 ja 1 154 miljardia euroa) on nimellisarvo, koska rahan ostovoimaan vaikuttaa myös vuosittainen inflaatio. Toisaalta em. tiedoilla myös rahastojen pääoman ostovoimakorjattukin arvo kasvaa, edellyttäen, että inflaatio on keskimäärin kahden prosentin luokkaa kyseisinä ajanjaksoina.

Esimerkkinä sijoitustuottojen kasvun toteutumisesta olkoon vuodet 2012–2014 eli kolmen vuoden ajanjakso, jolloin rahastojen keskimääräinen korko oli 8,33 % ja vuosittainen sijoitustuotto yli 10 miljardia euroa.

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen, talousneuvos

Jyväskylä