Ihmisen tunteet ovat kehittyneet vuosituhansien aikana ja niiden biologinen perusta löytyy savannien apinalaumojen kaltaisista yhteisöistä. Tunteet eivät näiltä ajoilta ole muuttuneet, vaan samat tunteet vaikuttavat edelleen nykyihmisissä. Kulttuuri ja oppiminen muokkaavat rajoitetusti tunteitamme, mutta ne ovat aina ankkuroituneet ihmisen biologiseen perustaan. Voidaan sanoa, että ”sivistys” on kuin ohut kuori, joka peittää alleen itseään älykkääksi kutsuvan eläimen. Harva ymmärtää, että hienot aivomme ovat evoluution myöstä rakentaneet itsesuojeluvaiston ja lajikehityksen tarpeen päälle sopivan ohuen ja sekavan selitysten verkon.

Kun tarkastellaan ihmisen biologista perimää, niin huomaamme, että lähes kaikki tunteet voidaan palauttaa neljään perustunteeseen: Ilo (sain saalista), suru (saaliini ryöstettiin), pelko (minua saalistetaan) ja aggressio (et perkele vie saalistani). Nämä ja näiden johdannaiset muodostavat mitä kutsumme sivistykseksi.

Ihmisessä olevaa petoa peittää vain ohut kalvo, ja kalvo toimii niin kauan kuin itsesuojeluvaisto ei ole aktivoitu, eli oma etu ei ole uhattuna. Suojan pettämiseen ei kuitenkaan tarvita kuin pientä mielen ja massojen manipulointia. Juuri sellaista, joka sopii aikamme median toimikuvaan. Laumaeläimet tarvitsevat johtajan ja voittoisaa johtajaa seurataan kuin sopulilauma edellä heiluvaa häntää, koska valtaosa ihmisistä ovat kyvyttömiä ajattelemaan itsenäisesti tai toimimaan rationaalisesti.

Rationaalisuudella tarkoitan kykyä käyttää omien tunteiden ja objektiivisen tiedon vuorovaikutusta päätöksenteossa vaistojen, käskytyksen tai tradition lisäksi tai sijaan. Rationaalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen arviointi ja usein myös esimerkiksi logiikan tai matematiikan käyttö avuksi. Samoin siihen kuuluu kyky määritellä tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja lopulta suunnitelman toteutus.

Niin korona- kuin ilmastosekoilu osoittaa, miten poliittinen valtapeli nopeasti puhkaisee tuon sivistyksen ohuen kalvon ja palauttaa ihmisen tai oikeammin ihmiskunnan takaisin apinalauman tasolle, jossa pelko (minä voin kuolla) ja aggressio (sinä uhkaat minua) ohjaavat valtaosan elämää.

Olemmeko menettäneet terveen järjen vai onko sitä koskaan edes ollut? Kuinka jokin auktoriteetti voi vakuuttaa massat niin helposti, että ei tauti vaan rokottamattomat ovat yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Rokottamattomat on syyllistetty, koska heidän väitetään levittävän tautia, johon rokotetut ilmeisesti kuolevat. Rokote toimii ilmeisesti vain sellaisessa paikassa ja maailmassa, jossa kaikki on rokotettu ja juuri tämä median ja viranomaisten kestoväite ja siihen uskominen osoittaa, kuinka kauas rationaalinen ajattelu on kadonnut ja miten sivistys pienellä kikalla on korvattu pelolla.

Rokottamattomien vastainen kampanjointi on herättänyt vihaa niitä kohtaan, jotka käyttävät lääketieteellisiä valintoja kun lykkäävät tai kieltäytyvät kokeellisesta rokotteesta. Kampanjan tarkoituksena on eristää, häpäistä ja nöyryyttää heitä, jotka eivät suostu luopumaan itsenäisyydestään. Se ajaa tarkoituksella suomalaiset toisiaan vastaan ​​ja samalla ajaa huomion pois lääketieteellisestä todellisuudesta, jota hallitsevat rokotteiden kyseenalainen tehokkuus ja rokotteesta syntyneet huomattavat sivuvaikutukset.

Muistelen Stanfordin vankilakokeilua sekä Milgramin tottelevaisuustutkimuksia Yalessa. Milgram järjesti kokeen, jossa satunnaisesti valittu henkilö, joka ei tiennyt kokeen taustoja, lääkäriksi pukeutuneen henkilön (auktoriteetin) opastuksella antoi sähköiskun ”potilaalle”. Lääkärin (auktoriteetin) määräyksestä henkilö antoi ”potilaalle” yhä voimistuvan sähköiskun vaikka potilas huusi ja kiemurteli tuskissaan. Tässä kokeessa ”potilas” oli näyttelijä, eikä sähköiskuja tullut, mutta sitä koehenkilöt eivät tienneet. Koe osoitti, kuinka ohut ihmisen sivistyksen ja empatian kalvo on.

Nykyinen ilmiö, jossa rokottamattomia vainotaan, liittyy jossain määrin tähän kokeeseen, koska ”valtamedian, lääkäreiden ja viranomaisen” painostamilla ihmisillä ei yleensä ole minkäänlaista yhteyttä luonnolliseen empatiaan muita kohtaan. Painostamalla on luoto etuoikeutettu ryhmä (rokotetut) ja hylkiöt (rokottamattomat).

Se mitä seuraa, kun auktoriteeteilla aikaansaatu jako hyviin ja pahoihin jatkuu, on nähtävissä Stanfordin Yliopiston 1970-luvulla tehdyssä vankilakokeessa. Kokeessa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koehenkilöiksi valittiin 24 vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka kaikki olivat ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi. Osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.

Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esittämään vanginvartijoita (rokotettuja), puolet vankeja (rokottamattomia). Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi. Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikeita nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.

Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet nopeasti alkoivat kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia [Wikipedia].

Nykyisessä tilanteessa viranomaiset ovat vakuuttaneet rokotetuille, että rokottamattomat ovat yhteiskuntamme suurin uhka, koska he eivät halua alistua auktoriteettien käskytyksille. Kukaan ei kysy, onko näillä keinoilla on edes pienintäkään tieteellistä perustetta. Jakoa rokottamattomiin ja rokotettuihin halutaan tuoda näkyviin kuten Hitler aikoinaan erotteli juutalaiset muista Daavidin tähden avulla. Nyt puuhataan koronapassia!

Australiassa eräät osavaltiot ovat jo perustaneet keskitysleirejä rokottamattomille. Jatkuvatko tapahtumat siellä kuten Stanfordin kokeessa? Ihmetteleekö kukaan miksi Natsi-Saksa syntyi keskelle sivistynyttä Europpaa?

Ihmetteleekö kukaan vaikka Suomi olisi historiakirjojen seuraava natsimaa?