Joudun päivittäin sen tosiasian eteen, että kaide, josta aina olen pitänyt kiinni, irtoaa seinästä. On kuin jokin musta voima haluaisi repiä elämäni ja aatemaailmani palasiksi. Luen lasten ilmastoahdistuksesta ja siitä, kuinka alakoululaiset pelkäävät koronakuolemaa. Tuomiopäivän papisto luo sekasortoa toivoen, että kansa lopulta murtuu ja työntää totaalisen vallan valtakirjan päättäjien kouraan. En tarkoita pelkästään meidän kotisuomalaisia päättäjiä, vaan enemmän pelkään suuria globaaleja voimia, joita vastaan emme ymmärrä taistella.

Niin tosiaan, mikä yhdistää maahanmuuton, yleisen turvattomuuden, väkivallan, korkean verotuksen, sensuurin ja puheet ”valkoisesta ylivallasta”? Oikeuslaitoksessa ja sosiaalipuolella kumarramme maahanmuuttajille, kaduilla ja kouluissa pelkäämme väkivaltaa, autoilu ja liikkuminen tehdään verotuksella ja suluilla mahdottomaksi. Mielipiteitämme säätelevät Facebook, Google ja vihervasemmisto. Kaikki, joka ei ole neoliberalismin mieleen, on vihapuhetta,

Aina kun tilanne mahdollistaa, meidän pitää siis polvistua osoittaaksemme, että mustilla on oikeus rasismiin. Näyttää kuin tuo BLM-tauti olisi tarttumassa feministiliikkeeseen, kun YLE kailottaa, miten naiset ovat kärsineet miesten väkivallan ”male supremicy” alla ja kohta miesten tulee polvistua osoittaakseen ikuista katumustaan. Antifa tietysti tukee terroria taustalla.

Vihervasemmiston ei onneksi vaadi, että kannan Daavidin tähteä rinnuksissa. Se sijaan tullee aika, jolloin minun on kiinnitettävä merkki osoittamaan, että olen rasisti koska en halua elättää muiden maiden siipiveikkoja, natsi koska vastustan vihervasemmistoa, persusika koska olen kansallismielinen, denialisti koska luotan oikeaan ilmastotieteeseen, naisvihaaja koska en polvistu ja yleisessä lähestymiskiellossa, koska minua ei ole (eikä tule) rokotettu. Sen jälkeen rintapieleni ovat kaikkine leimoineen kuin romukaupan näyteikkuna.

Kuulun siis tähän suureen suomalaiseen tai sanoisinko globaaliin keskiluokkaan, joka taistelee olemassaolostaan. Olemme häviävä luonnonvara, koska kommunismin suuret vaalijat ovat päättäneet, että vallankumous vaatii keskiluokan nujertamisen. Meidän on vihattava niin itseämme, vaimojamme kuin lapsiamme puhumattakaan naapureista.

Olisiko meidän aika määritellä vihapuhe puheeksi, jonka tarkoituksena on aiheuttaa jännitteitä yhteiskunnassa, rikkoa ihmisten arvomaailma taikka maalittaa ihmisryhmiä heidän uskomustensa takia. Oikeuskäytäntö on jo olemassa silloin, kun joku tuomitsee islamin sen hirmutekojensa takia.

Yhteiskuntamme henkinen ahdinko poistuu vain, kun ahdinkoa lietsovat toiminta kielletään.