Osallistuin Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Uudenmaan aluekierroksen seminaariin Jätkäsaaren hotelli Clarionissa. Paikalla oli iso salillinen Uudenmaan maakunnan vaikuttajia: kunnanjohtajia, sote- ja sivijohtajia, kuntien ja maakunnan soteasiantuntijoita, järjestöjen edustajia sekä muutama kaupunginvaltuutettu kuten minä.

Kuten jo etukäteen tiedossa oli, Sote- ja maakuntauudistus ei suuria hurraahuutoja salissa herättänyt. Uudenmaan maakuntavaltuusto antoi muutama päivä sitten murskatuomion 57-12 Sote- ja maakuntauudistukselle.

Uudenmaan liiton aluekehitysjohtaja Juha Eskelinen oli huolissaan kansalaisten palveluiden tulevaisuudesta Uudellamaalla. Erityisesti hän oli huolissaan 3 miljardin euron säästötavoitteista. Siirtymävaiheen kustannuksia ei ole tarpeeksi huomioitu, ja kiire valmistelussa ja mahdollisessa toimeenpanossa painaa. Valtio ei ole tullut vastaan, ja kolmasosa kaikista säästötavoitteista lankeaa Uudellemaalle.

Porvoon kaupunginhallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu Anette Karlsson totesi, vaikka meidät on nyt todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi, tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet. 20 % ihmisistä kuluttaa 80 % kaikesta yhteiskunnan antamasta tuesta vähän samaan tapaan kuin 20 % miehistä kuluttaa 80 % kaikesta alkoholista. 30 % kaikista aikuista ei harrasta mitään liikuntaa, mikä jo yksinään tuo yhteiskunnalle 2 miljardin euron kustannukset. Yksinäisyys on kasvava ongelma koko Suomessa.

Helsingin apulaispormestari Sanna Vesikansa mietti puheenvuorossaan, mitä hyvinvointi oikeastaan on. Hän otti esimerkin Irlannista, jossa pubit kuuluvat elämään. Ne ovat sosiaalisen elämän todellisia keskuksia, toisaalta alkoholihaitat ovat suuria. Kumpi on kampi?

Helsingistä on tarkoitus tehdä maailman toimivin kaupunki v. 2017-2021, mikä ei ole ylimaallinen tehtävä, sillä jo nyt Helsinki on rankattu seitsemänneksi. Helsingissä on panostettu asukasosallisuuteen ja yksinäisyyden ehkäisemiseen. Stadiluotsit ovat eri kaupunginosien osallistavia työntekijöitä. Kaupungissa on myös liikkumattomuuden ehkäisyn pilottiprojekti. 

Vesikansa painotti poliittisen johtamisen, strategian ja resurssoinnin kolmiyhteyttä. Järjestöjen rooli ennaltaehkäisyssä ja aukkojen paikkaamisessa tulee olemaan merkittävä. Tiedolla johtaminen on oleellista.

Maakunnan muutosjohtaja Markku Sovalan aiheena oli maakunnan ja kuntien yhdyspinta. Miten eri julkisen sektorin osat toimivat yhteistyössä? Jo kahden vuoden päästä Suomen historian suurimman soteorganisaation ja -fuusion pitäisi olla valmis? Sote-työntekijöiden määrä Uudellamaalla tulee olemaan 50 000 – 60 000.

Visiona on, että Uusimaa on v. 2030 Euroopan paras alue elää ja toimia. Tällä hetkellä se on hyvinvoinnin osalta seitsemäs ja kilpailukyvyn osalta kolmas.

Kasvupalvelut (työvoima- ja elinkeinojen edistämispalvelut) tuodaan samaan pöytään. Kolmasosa työttömistä tarvitsee palveluita, sillä suurin osa työttömistä hoitaa asiansa itsenäisesti esim. netin kautta. Viidesosa työttömistä tarvitsee oikea-aikaista kuntoutusta ja muita sote-palveluja.

Espoon perusturvajohtaja Juha Metso totesi, että seitsemän suurinta syrjäytymisen syytä liittyvät kaikki elintapoihin. Kansalaisten on oltava kuskin paikalla oman elämänsä suhteen, sillä valistus ja neuvonta eivät kohtaa kaikkia asiakkaita.

Hyvinkään kaupunginjohtaja Jyrki Mattila valotti kehyskuntien näkökulmaa ja oli sitä mieltä, että olisi hyvä, että maakunta jakautuisi pienempiin toiminnallisiin alueisiin, jotta yhteistyö olisi toimivaa. Sivistystoimen ja soten on tehtävä tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten palveluissa. Hän puhui ohjaamotoiminnasta, nuoret kyllä tavoitetaan, mutta mitä sitten tehdään?

Mattila totesi, että tietoturva- ja salassapitoasiat tulevat nousemaan pintaan. Miten 3,6 miljoonan ihmisen maakunnassa yhteydet mm. järjestöjen kanssa sotessa tulevat toimimaan? 

Uudellamaalla toimii yhteensä 1719 Soste-järjestöä, 106 järjestöä per 100 000 asukasta. Järjestöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.

Paneelikeskustelun aiheena oli Hyvinvointi yhteisenä tehtävänä, poimintoja:

– heti kärkeen mietittiin nuorten asemaa pääkaupunkiseudulla

– hyte-työtä on tehtävä jo ennen kuin ongelmia tulee

– miten nuoria osallistetaan?

– vain hyvinvoiva lapsi voi oppia

– voiko liikkumisesta tehdä reseptin?

– sotessa ei kuntien siviä ole vielä otettu mukaan

– kuka koordinoi ja organisoi järjestöjen käytännön toimintoja?

– huono-osaisuus kasautuu

– segregaatioriski on tunnistettu

Seminaarin kovin väite tuli sote-muutosjohtaja Timo Arokydöltä: 

Suomen terveysjärjestelmä on yksi Euroopan eriarvoisimmista. Jälkeen jäävät vain Bulgaria ja Romania. Viro on vähän edellä.

Lopuksi oli ryhmätyöskentelyä soten eri aiheista. Ratkaisumallit olivat mielestäni aivan liian sote-keskeisiä ja lähinnä vain korjaavia malleja esitettiin. Käytettiin paljon sote-kapulakieltä. Ennaltaehkäisystä puhuttiin aivan liian vähän.

Olen vahvasti sitä mieltä, että on rajusti keskityttävä esikouluun ja peruskoulun kolmelle alaluokalle. Silloin koko ikäluokka ongelmineen on kerralla tavoitettavissa.

Soten on jalkauduttava kouluun lapsen luo. Pieni lapsi ei peittele ongelmiaan. Lapsen perhe on vielä tavoitettavissa ja sekä lasta että perhettä voidaan vielä tukea ja auttaa.

Resursseja on panostettava ennaltaehkäisevään toimintaan. On moneen kertaan tutkittu ja todettu, että juuri ennaltaehkäisy tuo suurimmat säästötkin.

http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/03/koulumies-sote-seminaarissa.html