Asetuttuani ehdolle puoluesihteerin tehtävään haluan muutamilla blogikirjoituksilla avata jäsenistöllemme ajatuksiani eri aiheissa. Lienee luonnollista aloittaa johtamisesta.

Johtaminen on tavoitteellista vuorovaikuttamista. Tämä on johtajan käytettävissä olevien ajan, henkilöstön, materiaalin jne. työstämistä tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteeton johtaminen on kuin kahvitauolla istumista, sekalaista vuorovaikutusta, jonka lopputulos saattaa jäädä lämpimäksi fiilikseksi. Toisaalta vuorovaikutus välittää tavoitteen tekijöille.

Johtamisen keskiöstä löytyy termejä kuten resurssit eli voimavarat, organisaatio ja päätöksenteko. Tarvitaan molemminpuolista luottamusta, kehittymisen ja motivaation ylläpitämiseksi annetaan palautetta. Kukin yksilö on kohdattava henkilökohtaisella tasolla arvostavasti ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

Asioiden järjestäminen ja hallinnointi eivät sinällään ole johtamista. Hallinnosta kirjoitan myöhemmässä blogissani.

Mitä johtamiseen tarvitaan

Suunnitelmilta on voitava odottaa menestystä. Tilannekuva mahdollistaa suunnitelmat, jotka ovat tarpeellisia ja toteuttamiskelpoisia. Tilannekuva katsoo tähän hetkeen, sen hahmottaminen edellyttää ymmärrystä toimintaympäristöstä, johon vaikuttavat yksilöt käyttäytymisineen ja organisaatiot rakenteineen sekä yllättävät tarpeiden tai mahdollisuuksien muutokset.

Suunnittelu mahdollistaa eri seikkojen huomioimisen ennen päätöksentekoa ja kohdistuu tuleviin hetkiin ja aikaan. Suunnitelmallinen johtaminen on helpompaa kuin niin sanottu ”satulasta johtaminen”. Johtajan on toki säilytettävä reaktiokykynsä, koska laadukaskin suunnitelma voi käydä hyödyttömäksi yllätyksen hetkellä.

Tilannekuvan määrittelyä ja suunnittelua ei pidä sekoittaa keskenään. Toisaalta tilannekuvaan vaikuttavia edellytysten muutoksia tulee seurata myös suunnittelun aikana.

Voi todeta, että suunnittelu prosessina opettaa ja kehittää tekijäänsä, tämän vuoksi prosessi on yhtä tärkeä kuin tuotteena syntynyt suunnitelma.

Organisaation toimivuuden kannalta on tärkeää, että asia on käsitelty riittävän laajasti ja päätös perusteltu niin hyvin, että käsittelyvaiheiden kannoistaan huolimatta jokainen päätöksentekoon osallistunut sitoutuu siihen.

Johtajan on säilytettävä kuva kokonaisuudesta ja ymmärrettävä, ettei jokainen osatekijä ole siinä kohdassa paras mahdollinen. Organisaatiolle ja yksilöille on kerrottava kokonaiskuvan merkityksestä. Tämä mahdollistaa jatkosuunnittelun.

Näillä eväin parannamme puolueemme organisaatiotasoa sekä suunnittelun laatua.