Jos maakunnat toteutuu ja lainsäädäntö saadaan valmiiksi, Pohjois-Karjalassa se on mahdollisuus.

Ymmärrän toki, että Helsingissä ei. Mutta, meillä onkin vain reilut 160.000 asukasta. Alueellisia kehittämisyhtiöitä kolme. Josek, Pikes ja Keti, nimet tuskin sanovat kenellekkään mitään, mutta elinkeinoyhtiöitä, joista aika ajanut ohi. Investoinnit antavat odottaa itseään. Tämän ohella, kaupungeilla on lisäksi omat teollisuuskyläfirmat ja ties mitä, no ainakin kiinteistöyhtiöitä. Näissä asioissa on erityisen hankala olla rehellinen, itselleen, me taannumme.

Keskinäinen kilpailu kuntien, niiden yhtiöiden ja erityisesti resurssien tuhlaus, ei ole kantanut haluttua hedelmää, emme etene. Pitää olla senkokoinen toimija, millä on riittävät hartiat, globaalissa kilpailussa. Kuten vaikkapa Stora Enson Uimaharjun tehdas joka työllistää alihankkijoineen useita satoja, myös pienyrittäjiä.

Näen huikeana mahdollisuutena, jos ja kun ELY, AVI ja TE-hallinto saadaan samaan kokonaisuuteen. Synergioita löytyy. Kylmä fakta on, ettei joka pitäjään tarvita elinvoimajohtajaa, koska ei se, yhdellä virkahenkilöllä synny, elinvoima syntyy samaan maaliin pelaamisella, joukkuepelinä. Meillä on siitä hyviä esimerkkejä, mutta ei kehumiseksi asti.

Se aika, että joka kunnassa on oma teollisuuskylä, on ohi. On yksittäisiä, toivottavasti maailman luokan vientiyrityksiä, muttei siihen tarvita kunnan hallinto-organisaatiota, saati henkilöä ”johtamaan toimitusta – toimitusjohtajaa”, tarvitaan näkemystä ja visiota:

Missä meillä on maailmanluokan osaamista? Koko kuvion saneeraus ja voimien yhdistäminen on mahdollisuus.

Nopealla laskulla päädyn helposti parin sadan ihmisen kokoiseen maakunnan elinvoiman kehittämisorganisatioon jonka tehtävänä aikaansaada: investointeja alueelle, mikä poistaa työttömyyden ja sitä kautta muuttotapion, ja antaa elämisen mahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Vaativa tehtävä.