Suomen puolustusvoimat on pikkuhiljaa uudistanut ilmaohjuspuolustusta. Aikoinaan ohjustekniikkaa hankittiin vain entisestä Neuvostoliitosta, mutta nykyisin vain länsimaista tekniikkaa, joka ei kuitenkaan ole aina yhtä tehokasta kuin venäläiset vastaavat mallit. Lännestä hankittiin ensimmäiseksi ranskalainen Crotale NG, eli tutummin ItO 90, nykyisin ITO90MOD, joka on päivitetty pikkuhiljaa vuosien varrella nykyaikaiseksi useilla kymmenillä miljoonilla euroilla. Alkuperäinen malli oli niin huono, että jopa venäläiset naureskelivat meille sen osuma tarkkuudesta, kuten muiltakin ominaisuuksiltaan, yksi tärkeimmistä on sen huono kantama. Kantama on suurin piirtein 6 000 m, siten on samaa luokkaa kuin olalta ilmaan ammuttava venäläisten 9K38 Igla, eli ItO 86M), jonka kantama on hieman yli 5 000 m pystysuunnassa. Uudemmalla mallilla eli SA-24 Grinch 9K338 Igla-S, kantomatka on 6 000 m. Huomattavasti parempi kuin vastaavilla yhdysvaltalaisilla Stingereillä, joita on meillekin hankittu äskettäin hieman yli 600 kappaletta, noin sadalla miljoonalla eurolla.

Samalla järjestellään myös uudelleen myös keskipitkän kantaman ohjusjärjestelmä, jolla korvataan ItO 96 eli SA-11, tunnetaan myös nimeltä Novator 9K37 M1 ”Buk”(suom. Pyökki). Järjestelmällä kuitattiin Neuvostoliiton velkoja 25 miljoonalla eurolla eli käytännössä koko järjestelmä oli ilmainen. Tämä BUK ilmatorjuntajärjestelmä on todettu todella tehokkaaksi monissa sodissa, kuten esimerkiksi Georgian-Venäjän välisessä sodassa vuonna 2008. Sillä ammuttiin neljä SU-25 ja yksi TU-22(lakikorkeus n. 19 000m) lentokone alas. Tämä ilmatorjuntajärjestelmä tuli tunnetuksi viimeksi heinäkuussa, kun sillä ammuttiin alas matkustajakone Ukrainassa.

Edellä mainittu järjestelmä uusitaan NASAMS alueilmatorjuntajärjestelmällä, joka on niin huono, mutta älyttömän kallis kun suhteutetaan sen käytännöllisyyteen. Sen pystykantama on joidenkin vahvistamattomien väitteiden mukaan vain 13 000ft eli noin 4 000m. Nyt siis heikennetään ilmapuolustusta ratkaisevasti, vain siksi, että uusien laitteiden on oltava Nato yhteensopivia. Kaiken kaikkiaan koko ilma ohjuspuolustuksen uusimisen on arvioitu maksavan yli 500 miljoonaa euroa. Uudet Nato yhteensopivat järjestelmät heikentävät ilmatorjunnan uskottavuutta, varsinkin kun puolustusvoimilla on tarkoitus ainakin juhlapuheissa torjuja vihollinen koko maan alueella. Toisin, jotkut upseerit ovat antaneet ymmärtää, että puolustuskykyä nykyisillä resursseilla on heikennetty ja tullaan tulevina vuosina edelleenkin heikentämään, aivan tietoisesti.

Tämä tarkoittaa sitä että tulevaisuuden sodissa omassa hallussa tullaan pitämään vain isommat kaupungit tai aluekokonaisuudet kuten pääkaupunkiseutu tai muut teollisuuden takia tärkeimmät paikkakunnat, ja myös ydinvoimalat. Toisaalta, tämä ei ole uutta sillä jo vuonna 1941 oli selvillä, että meillä ei ollut resursseja pitää hallussa Petsamon aluetta, kuten ei myöskään silloista Lapin lääniäkään.

Jos NASAMS järjestelmää ei olisi hankittu, niin silloin korvaavaksi ohjusjärjestelmäksi olisi kannattanut hankkia Pantsir-S1. Mutta, kun tämä Pantsir-S1 ei ole Nato-järjestelmään yhteensopiva, niin sitä ei silloin poliittisten syiden takia hankittu. Tosin Pantsir-S1 on tehokkaampi ja olisi kokonaiskustannuksiltaan ollut paras vaihtoehto meille.

päivitetty 31.7.2014 klo 12.29