Timo Maliniemi (puheenvuoro 30.8.2014) otti omassa blogissaan onnistuneesti esille erään työpaikan, jossa kiusataan nuoria työntekijöitä erilaisilla määräyksillä, jotka ovat pelkkää simputtamista. Tämä ei ole mitenkään uutta tai ihmeellistä, päinvastoin, tätä tapahtuu kaikkialla, missä on epäpäteviä esimiehiä tai yrityksen johtoa.

Itse olen myös joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi, kun aloitin työurani 1980-luvulla. Silloiset esimiehet olivat poikkeuksetta suorittavasta portaasta nostettu erilaisten perustein esimiehiksi, valvomaan omia kavereitaan. Myöhemmin asiantuntijaroolissa olen myös joutunut kokemaan kaikenlaista lähimpien esimiesten taholta. Kaikki ei ole ollut pelkästään positiivista, se uuvuttaa aikuisen, niin miksei sitten nuoren, joka joutuu opettelemaan toimimaan hierarkkisessa yhteisössä.

Olen seurannut myös läheltä oman tyttäreni kokemuksia erilaisista työpaikoista. Hän on ollut muun muassa puhelinmyyjänä, kuin videovuokraamossa töissä. Tilanne on siksi mielenkiintoinen, että puhelinmyyjän työsopimuksen palkan kertymä oli kuin jostain vaikean matemaattisen kaavan yhtälöstä. Yritin selvittää kuinka paljon hän sai kustakin myymästä tuotteesta, en onnistunut siinä. Videovuokraamossa hänelle kuin myös muille nuorille omistajat olivat poikkeuksetta töykeitä ja huusivat näille, jos jokin asia ei ollut millilleen oikeassa paikassa, tai myymälä ei ollut heidän mukaansa siisti.

Nykyisessä työpaikassaan hän on joutunut kokemaan simputusta, niin asiakkaiden kuin oman työnjohtonsa puolelta. Pitääkö nuorten itsetunto nitistää, ennen kuin hän on sopiva työskentelemään itsenäisesti?

Olen huolissani siitä, kun nuori tulee ensimmäisiä kertaa uuteen työpaikkaansa, niin hän ei voi tietää tai ymmärtää heti miten missäkin tilanteessa toimitaan, ja mitkä hänen oikeutensa työntekijänä ovat. Velvollisuudet annetaan ymmärtää heti, ja jos hän ei noudata, niin irtisanotaan erittäin heppoisin perustein. Nuori ei tiedä oikeuksiaan, ja mahdollisesti ei ole minkään ammattiliiton jäsen, tai mahdollisesti hän häpeää saamaansa kohtelua, ettei uskalla kertoa edes omille vanhemmilleen asiasta. Mahdollista voi olla sekin, että myöskään vanhemmat eivät osaa puuttua asiaan millään tavoin.

Nuorten pitää saada oppia työpaikkansa tavat ja säännöt rauhassa, ei häneltä voi edellyttää heti täydellistä työpanosta. Heidän tulee saada työn kautta onnistumisen kokemuksia, eikä heidän virheistä pidä rangaista heti kaikkein kovimman kautta. Myös työsopimukset on oltava yleisesti alalla noudatettavia ja myös palkkauksesta pitää olla luotettavat vertailukelpoiset taulukot. Jos työssä noudatetaan tulospalkkausta, niin silloin pitää antaa kunnollinen selvitys palkan kertymisestä, esimerkkien kautta.

Nuorten itsetuntoa ei saa nujertaa, pikkumaisilla säännöillä tai määräyksillä. Jos nuoria petetään ja hän kokee tulleensa hyväksikäytetyksi, niin millaisen kuvan hän saa loppuelämäkseen, kun hän tekee töitä seuraavat 40 vuotta. Varsinkin kun työelämä muuttuu vauhdilla, niin vaatimusten, kuin pituudenkin.