Suomi on siis avoin yhteiskunta. Viranomaistoiminta on säädelty lailla, jonka periaatteena on vapaa tiedonsaanti kaikissa asioissa. Olen viime aikoina kiinnittänyt muutamiin poliisin lausuntoihin erilaisissa tiedotteissa tai kannanotoissa.

Yksi huvittavimmista lausunnoista jonka poliisi antoi erään raiskausjutun yhteydessä. Siinä kuusi ulkomaalaistaustaista miestä raiskasivat erään ruotsalaisen naisen laivamatkan aikana. Poliisin lausunto oli mauton, kun tiedote antoi sen kuvan, että nämä rikolliset olisivat olleet ”ruotsalaisia” miehiä, kun tosiasiassa pienellä vaivannäöllä saatiin selville, että kyseessä oli somalitaustaiset miehet, jotka eivät olleet edes ruotsinkansalaisia. Miksi antaa sellainen lausunto, joka on vääristely? Eikö olisi parempi antaa lyhyt ja ytimekäs ”Poliisi on vanginnut kuusi miestä epäiltynä laivalla tapahtuneesta raiskauksesta”, eikä lähteä arvuuttelemaan miesten kansalaisuuksia, kun se ei kuulu poliisin työhön, ainakaan julkisesti.

Yksi tapaus on ainakin meidän oikeushistorian pohjanoteeraus, ainakin mahdollinen sellainen.

Nykyaikana kaikki tuomiot ovat julkisia, tai jos ne on salaisia, niin siitäkin saa julkisen tuomiolauselman, josta selviää, että herra xx on tuomittu ehdottomaan vankeuteen sen ja sen lainkohdan mukaan. Tämä pitäisi olla selvä asia. Keskisuomalainenmies pyysi nähtäväksi pedofiliasta tuomittujen julkiset tuomiolauselmat, ja samalla hän julkaisi ne omalla fb-sivustollaan. Hänet tuomittiin ”Yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisestä” sakkoihin. Siis julkisessa oikeusistuimen tuomioiden levittäminen on kiellettyä, vaikka ne ovat julkisia. Kumpaa pitäisi suojella, rikollista vai uhria. Pedofiileilla ei pitäisi olla sellaista yksityisyyden suojaa, jonka avulla he pystyvät jatkamaan rikoksiaan. Yhdysvalloissa pedofiilien henkilötiedot ja asuinpaikat ovat julkista tietoa. Niin se pitäisi olla myös meilläkin, niin kauan kuin pedofilia on rikos, eikä sairaus, kuten se pitäisi mieltää. Kun, sairas ihminen tekee rikoksen, niin hänet pitäisi eristää asianmukaiseen hoitolaitokseen. Silloin tekijä saa intimiteettisuojan, ei muuten.

Poliisi on harmissaan myös kuvaamisesta onnettumuuksien tapahtumapaikoilla. Antaa olla vai, sekin kuuluu avoimen yhteiskuntaan, siis julkisilla paikoilla kuvaaminen. Harvoin kuollut pystyy ilmaisemaan tahtoa, ettei halua kuvatuksi. Jos, kävelen julkisella paikalla jonkun kanssa, niin silloin otan tietoisen riskin tulla kuvatuksi johonkin lehteen tai televisioon. Minun siis pitää toimia julkisesti niin, etten aiheuta itselleni tai omalle lähipiirille hankaluuksia. Se on tietoinen valinta, jos minut kuvataan juttelemassa prostituoidun kanssa kadulla.

Nykyaikana on tullut tavaksi piiloutua vangitsemisoikeudenkäynnin aikana huppuun tai lehden taakse, että eri mediat eivät pysty tunnistamaan salissa olevaa henkilöä. Tämäkin on erikoista, kun kyse on julkisesta tapahtumasta. Miksi tämä sallitaan? Jos oikeus on julkinen, niin rikoksen tekijä on tunnistettavissa

Yksinkertainen neuvo: Jos pystyt tekemään rikoksen, niin pitää myös kestää siitä mahdolliset aiheutuvat seuraukset, myös julkisuus.