Vajaan puolen vuoden päästä hyvinvointialueet ottavat tehtäväkseen sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuun. Aluepäättäjillä ei tule olemaan helppoa. Se tiedetään, että kustannukset tulevat ollen monin verroin odotettua suuremmat. Palkkaharmonisointi, palkankorotukset, ICT-kustannukset ja uusi hallinnon taso tulevat vaatimaan miljardeja lisäeuroja. Hoidon laadun ja määrän parantamiseen eivät nämä lisämiljardit vielä edes tuo ratkaisua. Alueilla on krooninen rahoitusvaje. Saman aikaan kunnat menettävät merkittävän osan verotuloistaan.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä koskien julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2023—2026 todetaan, että kuntien pitää toteuttaa itsehallintonsa puitteissa laajoja rakenteellisia ja tuottavuutta lisääviä toimia. Mietinnössä todetaan myös, että valtion pitää toimillaan vahvistaa kuntien tulopohjaa ja auttaa niitä toteuttamaan uudistuksia. Käytännössä tämä mitä ilmeisimmin tulee tarkoittamaan kuntien tehtävien karsimista. Vastuuta on sekä kunnilla että valtiolla.

Pidän vaarana sitä, että kuntatalous jää tulevaisuudessa vähemmälle huomiolle ja rahoitusta menee suurelta osin hyvinvointialueille, jotka eivät tule selviämään ilman mittavia taloudellisia lisäpanostuksia tai merkittäviä rahoitusmallin korjauksia. Hoitajapula on akuutti ongelma ja hallitus on toimillaan vain pahentanut tilannetta.

Kunnat joutuvat jatkossa tekemään entistä enemmän yhteistyötä keskenään niissä asioissa, jotka kuntien päätettäväksi vielä jäävät. Laajasta yhteistyöstä ei ole pitkä matka siihen, että esimerkiksi koulutusasiat jollain aikajänteellä siirretään isommille hartioille eli käytännössä lopulta alueille. Tällaista on joitain kertoja väläytelty. Koulutuspuoleen panostaminen on tärkeää, sillä epäonnistuminen sillä sektorilla lisää painetta sote-palveluissa.

Hallintomme on tällä hetkellä liian moniportainen. Hallinnollisten uudistusten pitäisi vähentää byrokratiaa, ei lisätä sitä. Viisimiljoonaisen kansakuntamme asioita päätetään nyt eduskunnassa, aluevaltuustoissa ja kunnissa. Lisäksi oman tasonsa tuo Euroopan unioni. Ja on maakuntavaltuustoillakin edelleen oma roolinsa edunvalvojina. Siihen päälle vielä moninaiset lautakunnat niin kunnissa kuin aluevaltuustoissakin. Yksinkertaistusta ja selkeyttä tarvitaan.

Kuntien tulevaisuuden roolista ja kuntatalouden kestävyydestä päästään toivottavasti keskustelemaan kesän jälkeen ja eduskuntavaalikampanjoiden pikkuhiljaa alkaessa.