Suomen tiet ovat muuttumassa harvojen luksusbaanoiksi. Bensiini huitelee välillä 2,30–2,40 euron tietämillä ja diesel on kivunnut monin paikoin jo yli 2,50 euron litralta. Yrittäjänä, perheellisenä ja tavallisena kansalaisena koen, että raja on tullut vastaan. Kyse ei ole enää siitä, raaskiiko viikonloppuna lähteä mummolaan, vaan siitä, pysyykö arki pystyssä.

Meillä harvaan asutussa, kylmässä, pitkien etäisyyksien maassa auto ei ole huviväline, vaan monesti välttämättömyys työssäkäynnille, lasten harrastuksille ja yritystoiminnalle. Julkinen liikenne ei ole kaikille toimiva vaihtoehto. Nykyinen hintataso toimiikin suorana lisäverona työnteolle ja ahkeruudelle. Erityisen kova isku kohdistuu kuljetusalaan. Kun dieselin hinta karkaa käsistä, kulut siirtyvät väistämättä suoraan ruokakassiin, mikä kiihdyttää inflaatiota ja syö ostovoimaamme.

Usein kuulee selityksen, että hinta riippuu vain globaaleista markkinoista. Se on vain puolitotuus. Voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon valtio ottaa välistä omalla sääntelyllään ja verotuksellaan.

Katsotaanpa naapurimaatamme Ruotsia. Siellä tehtiin rohkea päätös ja laskettiin uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite EU:n minimitasolle sekä kevennettiin verotusta. Lopputulos näkyy pumpuilla: Ruotsissa diesel maksaa tällä hetkellä noin 1,80 euroa litralta – eli kymmeniä senttejä vähemmän kuin Suomessa. Jos Ruotsi pystyy suojelemaan kansalaisiaan ja yrityksiään, miksi me emme pystyisi?

Suomessa on otettava käyttöön kolme hätäjarrun painallusta: jakeluvelvoitteen määräaikainen alentaminen, polttoaineverotuksen tuntuva keventäminen sekä ammattidieselin käyttöönotto kuljetusalan suojaksi.

Suomella ei ole varaa siihen, että työnteko ja yrittäminen muuttuvat kannattamattomiksi polttoaineen takia. Politiikkaa pitää tehdä ihmisiä ja elinkeinoelämän elinvoimaa varten, ei niitä vastaan. Hinnat ovat olleet jo liian pitkään liian korkeita, nyt tarvitaan suoria tekoja suomalaisten arjen pelastamiseksi.