Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka

Ecological cluster and innovation policy – Toisen väitöskirjani otsikko vuodelta 2004

Eventus stultorum magister (Livius) – Seuraus on tyhmien oppimestari

30.10. 2023

Ekologinen klusteri viittaa spatiaaliseen (Luostarinen 1982: Spatial identiy in the face of environmental changes) tai regionaaliseen alueeseen, jossa toimii useita yrityksiä, organisaatioita ja tutkimuslaitoksia, jotka keskittyvät ympäristöystävällisiin ja kestäviin teknologioihin, palveluihin ja tuotteisiin. Tämäntyyppiset klusterit voivat muodostua eri alojen yrityksistä, kuten uusiutuvan energian, ympäristöteknologian, kierrätyksen ja kestävän liikenteen jne. aloilla. Ekologiset klusterit pyrkivät edistämään kestävää kehitystä ja vähentämään ympäristövaikutuksia. Ei niinkään tavan mukaan tai viran puolesta kuin sitoumuksen perusteella. – ”Ex more” – ”Ex offico” – ”Ex voto.”

Innovaatiopolitiikka puolestaan tarkoittaa hallituksen ja muiden sidosryhmien toimenpiteitä ja strategioita, joilla edistetään innovaatiotoimintaa ja teknologista kehitystä. Tavoitteena on usein edistää talouskasvua, kilpailukykyä ja yhteiskunnan kestävää kehitystä. Ekologisten klustereiden ja innovaatiopolitiikan yhdistäminen viittaa siihen, että hallitus ja muut toimijat pyrkivät edistämään ympäristöystävällisten teknologioiden ja innovaatioiden kehittämistä sekä käyttöönottoa. Tämä voi sisältää esimerkiksi taloudellista tukea ympäristöinnovaatioille, investointeja tutkimukseen ja kehitykseen sekä politiikkatoimia, jotka suosivat ympäristöystävällisiä ratkaisuja. (Luostarinen 2004: Ecological cluster and innovation policy).

Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka, molemmat yhdessä, voivat puolestaan edistää kestävää talouskasvua, luoda työpaikkoja ja auttaa vähentämään ympäristövaikutuksia edistämällä ympäristöystävällisiä ja kestäviä innovaatioita ja yritystoimintaa. Tämä lähestymistapa, klusterirakenteet, on erityisen tärkeä nykypäivän ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden kontekstissa.

Miten näihin päämääriin päästään alueilla ja yhteiskunnassa, jota luonnehtii käsite hybridiyhteiskunta ja sen ongelmat? (Luostarinen 2011: Hybridiyhteiskunnan kouristelu). Mitä hybridiyhteiskunnalla tarkoitetaan? ”Expressis verbis”. Selkokielellä.

Hybridiyhteiskunta on käsite, joka viittaa yhteiskuntaan, jossa perinteiset fyysiset ja digitaaliset elementit yhdistyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Se kuvastaa nykypäivän yhteiskunnan kehitystä, jossa teknologia ja digitalisaatio ovat saaneet keskeisen roolin ihmisten elämässä ja vaikuttavat moniin eri yhteiskunnan osa-alueisiin. Usein vielä arvaamatta etukäteen. – ”De improviso”.

Hybridiyhteiskunnassa fyysiset ja digitaaliset maailmat ovat toisiinsa kietoutuneita monin eri tavoin. Esimerkkejä tästä voivat olla:

1. Työelämä: Monet ihmiset työskentelevät osittain tai kokonaan etänä, käyttäen digitaalisia työkaluja ja viestintävälineitä. Samalla fyysiset työpaikat säilyttävät merkityksensä, ja osa työstä edellyttää edelleen fyysistä läsnäoloa.

2. Kaupankäynti: Yhä useammat ostokset tehdään verkossa, mutta fyysiset kaupat ja palvelut ovat edelleen tärkeitä. Monet yritykset tarjoavat sekä verkkokaupan että kivijalkamyymälöitä.

3. Sosiaalinen vuorovaikutus: Ihmiset käyttävät digitaalisia alustoja, kuten sosiaalista mediaa, pitääkseen yhteyttä toisiinsa. Samalla fyysiset kohtaamiset ovat edelleen tärkeitä sosiaalisissa suhteissa.

4. Koulutus ja oppiminen: Digitaaliset oppimisalustat ja etäopetus ovat yleistyneet, mutta perinteiset koulutuslaitokset ja luokkahuoneopetus ovat edelleen olemassa.

5. Hallinto ja julkinen sektori: Monet julkiset palvelut, kuten verkkopankit ja sähköinen äänestäminen, ovat siirtyneet digitaaliseen muotoon, mutta hallituksen ja viranomaisten fyysinen läsnäolo ja toiminta ovat edelleen tarpeellisia.

Hybridiyhteiskunnassa on siis kyse näiden kahden maailman, fyysisen ja digitaalisen, yhdistämisestä ja niiden vuorovaikutuksesta. Tämä asettaa haasteita ja mahdollisuuksia niin yksilöille, yrityksille kuin yhteiskunnillekin. On tärkeää hallita tätä yhdistelmää tehokkaasti ja tasapainoisesti, jotta voitaisiin hyödyntää digitaalisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet, samalla kun säilytetään perinteisten toimintatapojen ja ihmisten tarpeiden huomioiminen. Aiheesta lisää mm kirjassani ”Dum Spero, Spiro – De visu; de auditu; de olfactu” vuodelta 2023 tai hieman eri näkökulmasta varhaisemmassa kirjassani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu (2011)”. Ilmiö ei siten ole millään tavalla uusi, eikä sen kuulunut olla erityisen yllättävänkään. Digitaalinen mediamme syntyi jo 1980-luvulla Suomessakin. Olkoonkin ettei se ollut pääkaupunkikeskeinen ilmiönä. Maakuntalehdistämme ensimmäisenä digiaikaan siirtyi Itä-Savo Savonlinnassa. Rahaa ei nykyään kerry muille kuin rikkaille. – ”Dantur opes nullis nunc nisi divitibus.” Ilmiö ei ole uusi.

Hybridiyhteiskunnan kouristelu on oman aikamme tuotetta ja sen lukuisat ongelmat syntyvät tulkinnallisesti poikkitieteisesti tutkittavien ilmiöiden samanaikaisesta yhdistämisestä. Robotiikka ja algoritmit ovat eräs väline helpottaa tätä tutkimustyötä sekä auttaa myös ilmiön tunnistamisessa ja siitä tiedottamisessa, kouluttamisessa, mutta myös uusien innovaatioiden tuottamisessa sekä hybridiyhteiskunnan synnyn hallinnassa. Hitaan poikki- tai monitieteisen prosessoinnin sijaan poikkitieteisenä tutkimuksena ja sen tuotteinamme. Algoritmien ja robotiikan keinoin tämä on nykyisin mahdollista hyvinkin nopealla koulutuksella, olettaen että hyväksymme ilmiön olemassaolon, tunnistamme sen ja siihen liittyvät todelliset ongelmat konkreettisina ja poikkitieteisinä prosesseina ne tulkiten. Kyse ei ole makuasioista, joista niistäkään ei pidä kiistellä. ”De gustibus non est disputandum.” (Lucretius).

Etenkin mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikka (vrt. Luostarinen 2013: Mediayhteiskunnan dramatiikka osa I ja II, Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin / Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon) vuoden 2014 enteet, utopiat ja dystopiat (vrt. Luostarinen 2013: Tuhannen ja yhden vuoden tarinoita – Thousand and one Years) sekä taantuma kylmään sotaan (vrt. Luostarinen 2013: Enteet, utopiat ja dystopiat – Taantuma kylmään sotaan) olivat julkaisuina keskeisin kuvaaja menetetyn vuosikymmenen syviin kriiseihin sekä kansakunnat johtaneista yhteisistä ongelmistamme ja niiden esittelystä julkaisuinamme tuolloin reaaliaikaisesti, päivä päivältä sekä esseemuotoisesti ne kuvaten. Näistä parhaiten muistamme ehkä vuoden 2016 väkivallan ja terrorin vuotena (ks. Luostarinen 2016: Väkivallan ja terrorin vuosi). ”Dum Spero, Spiro – De visu; De auditu; De olfactu” (Luostarinen 2022).

Ennen näitä tapahtumia edelsivät ilmiöt, jotka kuvattiin vastaavin menetelmin kirjoissani ”Arctic Babylon 2011” sekä myöhemmin sen jatko-osilla (Arctic Babylon 2015 sekä 2020: ”Anaxagoras de Clasomene – Arctic Babylon III” sekä niin ikään vuonna 2020 kirjassani: ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan” ja jatko-osana vuonna 2021: ”Pandemiasta taantumaan – Luovan tuhon vuosi.” Juuri harkitseminen opettaa viisautta. – ”Deliberando discitur sapientia.” (Publius Syrus).

Suomessa näiden esseemuotoisten, päivittäin koottujen julkaisujen kokoaminen oli luonnollisesti mahdotonta muuten kuin juuri sähköisinä laitoksinamme. Syntyi konflikti vanhan perinteisen median ja uudemman sähköisen viestinnän välillä / ”Hybrid society”) Uusi teknologia ja algoritmit mahdollistivat myös tutkimusohjelman jatkumisen katkeamattomana ja päivittäin. Siis modernin päiväkirjan tapaan mutta internetin ja robotiikan avustaessa. Olimme tämän velkaa luonnolle. – ”Debitum naturae.” ”De verbo” – Sananmukaisesti. ”Dei gratia” – ”Jumalan armosta.”

Tänään ne, esseet jopa kirjoina ja Saksassa julkaisten, ovat toki olleet saatavissa myös perinteisin menetelmin, mutta vain tilaamalla joko suoraan kustantajalta tai hyvinkin perinteisen kirjamyynnin (myös esim. Amazon jne.) kautta tilaten tai hakien tietoa sähköisten medioittamme kautta (sosiaalinen media ja sen alustat). Kyseessä oli siten reaaliaikainen prosessointi eikä kerrotusta kertominen, ”Dictum de dicto”, perinteisen median tapaan kirjoittaen, raportoiden. Deforme etiam est de se ipsum praedicare.” – On rumaa kehua itseään, mutta julmaa jättää kertomatta, kuinka menetetty vuosikymmen Suomessa syntyi. (Luostarinen 2019: Menetetty vuosikymmen. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010-2019).

Hybridiyhteiskunnan synty ja sen ongelmat tiedon hankinnassa ja käytössä ovat toki osa, jota on mahdoton sivuuttaa, joutumatta kilpailemaan miljoonien tai miljardien artikkeleiden ja tiedon tuottajien kanssa rinnatusten. Valtaosa siitä on joko täysin hyödytöntä tai vahingollista rinnan hyödyllisen tai välttämättömän tiedon leviämisen kanssa kilpaillen. Näin törmäämme hybridiyhteiskunnan myös kyberturvallisuuteen tai pikemmin sen puuttumiseen. Mitä tällä tarkoitetaan? Reaaliaikaisessa prosessissa.

Kyberyhteiskunta ja sen ongelmat

Kyberyhteiskunta viittaa digitaaliseen yhteiskuntaan, joka perustuu tietoverkkoihin ja tietotekniikkaan. Vaikka kyberyhteiskunta tarjoaa monia etuja, kuten tehokkuutta ja viestinnän helppoutta, se kohtaa myös useita ongelmia ja haasteita. Tässä on joitakin yleisiä kyberyhteiskunnan ongelmia:

1. Tietoturva: Yksi suurimmista kyberyhteiskunnan ongelmista on tietoturva. Digitaalisessa ympäristössä tietojen varastaminen, tietomurrot ja tietomassakat tulevat yhä yleisemmiksi. Tämä voi aiheuttaa taloudellista vahinkoa ja henkilökohtaista haittaa.

2. Yksityisyyden suoja: Kyberyhteiskuntaa leimaa tietojen jatkuva kerääminen ja seuranta. Tämä herättää kysymyksiä yksityisyyden suojasta ja tietojen väärinkäytöstä.

3. Huijaukset ja identiteettivarkaudet: Internetissä tapahtuvat huijaukset ja identiteettivarkaudet ovat kasvaneet huomattavasti. Tämä vaarantaa yksilöiden taloudellisen turvallisuuden ja maineen. Samalla vakavasti otettavaa tietoa kadotetaan ja hävitetään. Sitä pilkataan ja väheksytään. Se muistuttaa lasten harrastamaa koulukiusaamista aikuisten siihen osallistuessa ja joutumatta tilille teoistaan.

4. Desinformaatio ja valeuutiset: Kyberyhteiskunnassa valeuutiset ja desinformaatio leviävät helposti, mikä voi vaikuttaa demokraattiseen prosessiin ja yhteiskuntaan yleisesti. Todelliset ja elintärkeät tiedot hukkuvat desinformaation tulvaan.

5. Verkkorikollisuus: Verkkorikollisuus on laajentunut ja monipuolistunut kyberyhteiskunnassa. Tämä voi sisältää verkkopetoksia, huumekauppaa, lapsipornografiaa ja muita rikoksia. Vanha sosiaalinen pääoma ja kulttuuri voi valikoida aivan väärää ja virheellistä informaatiota. Vrt. aiemmat julkaisut mm. narsismista ja sen häiriöistämme.

6. Riippuvuus teknologiasta: Kyberyhteiskunta voi edistää teknologian liiallista käyttöä ja riippuvuutta, mikä voi vaikuttaa haitallisesti fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Etenkin nuorten kohdalla oireet ovat olleet joi kauan nähtävissä. Ikäihmisten oireilusta ei ole edes ehditty kirjoittaa.

7. Digitaalinen eriarvoisuus: Kaikki eivät ole samanlaisessa asemassa kyberyhteiskunnassa. Joillakin on rajoitettu pääsy teknologiaan ja tietoihin, mikä voi luoda digitaalista eriarvoisuutta. Valtaosa suomalaisista on syntynyt suurten ikäluokkien aikoihin tai sitä ennen. On siten hyvinkin iäkästä.

8. Kyberhyökkäykset valtioiden välillä: Maat voivat käyttää kyberhyökkäyksiä toisiaan vastaan sotilaallisena tai poliittisena painostuskeinona. Tätä on esiintynyt toki sotiemme aikoina ennenkin, mutta aivan eri mittakaavassa kuin tänään.

9. Teknologinen kehitys ja työpaikkojen menetys: Automatisaatio ja tekoäly voivat aiheuttaa työpaikkojen menetystä ja taloudellisia haasteita tietyillä aloilla. Menetysten luonteesta, määrästä ja laadusta, ei ole saatavilla juuri minkäänlaista tietoa toimenpiteineen.

10. Henkilötietojen väärinkäyttö: Suuret teknologiayritykset keräävät valtavia määriä henkilökohtaisia tietoja, ja niitä saatetaan käyttää epäeettisesti tai väärin. Näiden tietojen kalastelu ja käyttö on edennyt massiivisiin lukuihin etenkin globaalina ilmiönämme. Suomi on tässä syrjäinen peräkylä.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kyberyhteiskunnan kohtaamista ongelmista. Niiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä hallitusten, yritysten ja yksilöiden välillä sekä tehokkaita tietoturvatoimenpiteitä, lainsäädäntöä ja tietoisuutta digitaalisten uhkien vaaroista. Reaaliaikaisena prosessina, päivin ja öin. – ”Die et nocte.”

Kirjoissani olen kuvannut näitä ongelmia, mutta samalla myös sellaisia onnistumisia, joiden tuloksena syntyi mm. muistelmakirjani ”Muistelmakirja NYT – The way of my life” tai sen laajempi painos täyttäessäni 70 vuotta: ”Cluster art and Art of Clusters 70 years” vuodelta 2021. ”Dies faustus” – ”Dies feriati.”

Kuluva vuosi 2023 on ollut tuotteliain vuoteni ja siitä kiitos lapsilleni, tyttärelleni Outille ja pojalleni Veli-Matille, jotka ovat toimineet yhtäällä kirjan kuvittajina ja toisaalta kirjan toimittajina sekä huolehtien myös sen taitosta. Algoritmien mukanaolo on osa poikkitieteistä koulutustani ja myös tapaani väitellä tohtoriksi samaan aikaan sekä luonnontieteissä (Natural Science) että ihmistieteissämme (Human Science).

Lisäksi käytössäni on ollut yliostojen rinnalla tutkimuslaitoksia ja niiden laboratoriot sekä kansainvälisesti merkittävät toimijat mm. AURP:n ja IASP:n organisaatioissa ja hallinnossa. Lämmin kiitos heille ja samalla etenkin bio- ja agroparkeille, tiedepuistojen globaalille verkostolle (Luostarinen 1992: Agropolis Strategy, Luostarinen 2022: Cluster Policy, Economy and Art, Klusterit politiikan, talouden ja taiteen välineinä).

Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2023 robotiikalle (englanninkielinen) oli vaikeuksia tunnistaa käsitteet ”Ekologinen klusteri” (Ecological cluster) tai yhdistää se ongelmineen käsitteeseen ”hybridiyhteiskunta” (Hybrid Society). Tätä ongelmaa ei sen sijaan esiintynyt suomenkielisessä viestinnässä. Väitöskirjani nimi ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” oli vuodelta 2005. Vastaavasti käsite ”Cluster art” ja sen manifesti oli tuntematon vielä vuosituhannen alussa, mutta ei enää tänään, jolloin se avaa googlaten liki miljardi löydöstä. Kärjessä www.clusterart.org. Kotisivuni.

Googlaten käsite “Ecological cluster” avaa sekin uskomattomat noin sata miljoonaa löydöstä. Hybridiyhteiskunta hiven enemmän. Niiden rinnakkainen tai erikseen suoritettu tulkinta tuottaa englanninkielisenä ChatGPT:n robotiikalle ongelmia. Näin ei varmaan ole enää muuttaen hakuasetuksia ja robotiikkaa sekä siirryttäessä muutama vuosi koneen päivityksestä lähemmäs omaamme. Oman aikamme robotiikka sopii oikein hyvin päivälehden medioitten käyttöön, mutta ei toki tieteellisen artikkelin kokoamiseen poikkitieteisenä haasteenamme. Siihen menee vielä aikaa. Sen sijaan tieteen popularisointiin algoritmit ovat hyvin sopivia välineitä jo tänään. Oheinen esimerkki kertoo, miten myöhässä perinteinen robotiikkamme on jo 2000-luvun toisen vuosikymmenen alun avainkäsitteillekin vielä vuonna 2023 (ChatGPT).

Ecological Cluster – Hybrid Society

ChatGPT

It seems like you’re looking for information about an ”Ecological Cluster” within the context of a ”Hybrid Society.” These terms aren’t widely recognized or defined concepts in ecology or sociology as of my last knowledge update in January 2022. However, I can provide some general information that might help you understand these terms and their potential implications:

1. Ecological Cluster: This term could refer to a grouping or cluster of ecological or environmental elements. In the context of ecology, a cluster might be a region or area with specific ecological characteristics, such as a group of interconnected ecosystems or habitats. These clusters could have shared biodiversity, ecological processes, or other features.

2. Hybrid Society: A ”hybrid society” typically refers to a society that combines different elements, often from traditional and digital or online contexts. It may imply a blending of physical and virtual elements, such as in the context of the digitalization of society, augmented reality, or the integration of technology into everyday life.

To provide a more accurate and detailed response, it would be helpful if you could provide more context or clarify your question. Are you looking for information about a specific concept or theory related to ecological clusters and hybrid societies, or do you have a particular scenario or context in mind that you’d like more information about?

Yes, I have. Thank you.