Kokoomus ja SDP kannattavat kaikkein epäinhimillisintä ja perhevihamielisintä keinoa lisätä työllisten määrää Suomessa: kotihoidon tuen lakkauttamista.

Olen järkyttynyt tällaisesta lapsen kehitykselle haitallisesta ja julmasta ehdotuksesta, jossa lapsen ja vanhemman välisellä suhteella ei ole merkitystä, ja lapset ovat vain lukuja tilastoissa. Kokoomus ja SDP eivät arvosta lasten kasvattamista arvokkaana työnä ja heille vanhemmuus on pelkkä työnteon este, vaikka Suomelle on elinehto saada syntyvyys kasvuun ja kannustaa perheellistymiseen.

Juuri tällaisena sekavana itsekkyyden maailmanaikana, jossa 37 prosenttia 10-11 –vuotiaista tytöistä kärsii ahdistuksesta ja noin 15–25 prosentilla lapsista ja nuorista on jokin mielenterveyden häiriö, tarvitaan lapsille turvallista perustaa, joka kehittyy hyvässä kiintymyssuhteessa vanhempiin.

Perheillä tulee säilyttää oikeus kieltäytyä pakkopäiväkodista vaihtuvine hoitajineen. Tein Jyväskylän kaupunginvaltuustolle aloitteen kotihoidon tuen kuntalisän käyttöönottamiseksi kotihoidon lisäämiseksi. Kuntalisä on vapaaehtoinen kuntien itse määrittämä lisäraha perheille kotihoidon tuen päälle. Sivistyslautakunta käsitteli aloitetta 30.9. Keskusta, joka on väittänyt olevansa perhemyönteinen, yhdessä SDP:n, kokoomuksen, vihreiden ja vasemmiston kanssa vastusti esitystäni ja nieli kaupungin virkamiesten täysin absurdit perustelut: kulut muka nousisivat, vaikka lapsia olisi vähemmän kalliin varhaiskasvatuksen piirissä ja että kuntalisällä ei olisi mitään vaikutusta perheiden valintoihin. Jokainen kotihoitoon valittu lapsi säästää kaupungilta noin 15 500 euroa vuodessa, mikä on yhden päiväkotipaikan kustannus. Kuntalisä olisi tästä vain murto-osa, joten kaupunki säästäisi siltikin merkittävästi.

Eniten ihmetyttää virkamiesten esittämän sosialistisen maailmankatsomuksen hyväksyminen sekä jäätävän kylmäkiskoinen ja tieteen vastainen suhtautuminen lapsiin, kun he väittävät varhaiskasvatuksella olevan keskeinen merkitys alle 3-vuotiaan lapsen kehitykselle. Tämä trendi kumpuaa äitien ja tutkijoiden huonosta omastatunnosta, koska he ovat itse vieneet omat lapsensa liian aikaisin päivähoitoon. Niin pieni lapsi ei tarvitse mitään pedagogista opetusta, vaan oman äidin ja isän rakastavien sylien turvaa.

Lapset ovat pieniä vain hetken, työikää on jopa 50 vuotta. Lapsia ei tule uhrata työuran ja rahanhimon alttarille eikä pakottaa vanhempia antamaan taaperonsa valtion kasvatettaviksi. Kuolinvuoteella ei kaduta sitä, ettei tullut tehtyä töitä enemmän, vaan sitä, ettei tullut vietettyä riittävästi aikaa lasten ja läheisten kanssa.

Poliittisia päätöksiä tulisi tehdä inhimillisyys huomioiden, ja niiden perusteena tulee olla perheiden hyvinvointi sekä vahvan suomalaisen yhteiskunnan olemassaolon jatkuminen.