Kesäkuussa 2015 tuli voimaan Suomen nykyinen ilmastolaki. Seuraavana vuonna tuli voimaan Pariisin ilmastosopimus. Siinä sitouduttiin vielä maamme ilmastolakiakin voimakkaampiin toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi.
Vuonna 2018 kahdeksan eduskuntapuoluetta teki tämän Pariisin sopimuksen mukaisen yhteisen ilmastolinjauksen. Siinä todettiin, että: EU:n ja Suomen ilmastopolitiikkaa uudistetaan siten, että teemme oman osamme maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Sanna Marinin (sd.) hallitus tiukensi edelleen tavoitetta, jonka seurauksena Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Tämän mainitun tavoitteen saavuttaminen edellyttää ilmastolain uudistamista hallitukselta. Ilmastolakia ollaan nyt eduskunnassa uudistamassa siten, että laki tulisi voimaan 1.7.2022.
Perussuomalaiset jäivät jo tuolloin vuonna 2018 ainoana eduskuntapuolueena ulos sopimuksesta, sillä näimme, että tehty linjaus tulee sekä Suomen kansalle että maamme teollisuudelle erittäin kalliiksi pitkässä juoksussa. Näin on jo osin tapahtunutkin, kun tavoitteen seurauksena hallitus on kiristänyt etenkin polttoaineverotusta meneillään olevan vaalikauden aikana.
Me Perussuomalaiset emme myöskään kannata ilmastopoliittisia kiristyksiä etenkään tässä maailman tilanteessa, jossa nyt elämme ja olemme. Emme toki muutoinkaan. Tämä linjamme on tuotu selvästi esiin sekä puolueemme poliittisissa ohjelmissa että vaihtoehtobudjeteissa. Ilmastopolitiikan osalta on tehtävä pikainen uudelleenarviointi. Maailman kunnianhimoisimmasta hiilineutraalitavoitteesta on luovuttava.
Kolmanneksi näemme, jotta nyt uudessa ilmastolaissa säädettäisiin uusista ilmastotavoitteista ja tehdään toimia, jotta lain ohjausvaikutus vahvistuisi. Nämä lisätoimet eivät maistu myöskään Perussuomalaisille. Itseasiassa, olemme puolueena esittäneet, että kansallisten ilmastolakien käsittely on keskeytettävä ainakin kriisin ajaksi. Samaten EU:n taksonomiaan liittyvät säädökset on hyllytettävä.
Koemme, että nyt on tehtävä veropäätöksiä, joilla lasketaan elämisen, asumisen ja liikkumisen hintaa esimerkiksi polttoaineiden kautta. Olennaista on, jotta nyt pystytään pitämään yllä maamme teollisuuden kilpailukykyä ja huoltovarmuutta. Tämä tavoite ei toteudu, jos luovutaan liian nopeassa tahdissa fossiilisista energialähteistä energiantuotannossa, teollisuudessa tai liikenteessä.

Nykylinjauksilla hallitus on kääntänyt Suomen energia- ja ilmastopolitiikan sekä epävakaalle että ennustamattomalle kurssille.
Kirjoittaja on keravalainen kaupunginvaltuutettu sekä eduskuntaryhmän asiantuntija ps.