Yhä enemmän asiointi tapahtuu sähköisesti verkon kautta. Esimerkiksi tilaamme vaivattomasti tuotteita nettikaupasta ja maksamme laskumme sähköisesti. Verkkoasiointi on nopeaa, edullista ja joustavaa. Se säästää myös yhteiskunnan varoja. Henkilökohtaisesta palvelusta joutuu maksamaan joskus enemmän esim. laskun maksaminen pankissa. On hyvä asia, että ylipäätänsä henkilökohtaista palvelua vielä saadaan pankissa, verotoimistossa, juna-asemilla, koska siihen on tarvetta yhteiskunnassamme. Mielestäni henkilökohtaisen asioinnin palvelumaksut tulisi säilyttää kohtuullisena.

Ohessa mielipidekirjoitukseni aiheesta Kaleva 23.1.2017

Pysymmekö entistä älykkäämpien palveluiden mukana?

Sähköinen asiointi on laajentunut eri palvelualoille kuten sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja muihin viranomaispalveluihin. Sairaalan asiakirjat on tallennettu jo useita vuosia valtakunnalliseen potilastiedon arkistoon Kanta-palveluun, kanta.fi. Sen kautta voi uusia reseptejä ja katsoa itseään koskevia tietoja. Kantaan kirjaudutaan verkkopankkitunnuksella tai mobiilivarmenteella. Palvelu edistää hoidon jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta, kun tiedot ovat yhdessä järjestelmässä

Oulun Omahoidon avulla voi lähettää viestejä, kirjata kotona tehtyjä mittauksia, varata aikoja ja seurata tutkimustuloksia. Se lupaa joustavuutta asioinnissa, omien tietojen helpompaa hallintaa ja seurantaa. Sen odotetaan tuovan säästöjä yhteiskunnalle, kun rutiininomaiset yhteydenotot ja käynnit vähenevät, kun tiedonkulku siirtyy nettiin.

Otamme uuden teknologian nopeasti käyttöön. Suomi tunnetaan korkean teknologian maana ja sellaisena haluamme pysyä. Teknologian hyödyllistä kehityskulkua ei pidä jarruttaa, mutta kaivataan enemmän keskustelua kansalaisten digiosaamisesta, tietosuojasta, tietoturvasta ja etiikasta. Toteutuuko yhdenvertainen asema tietoyhteiskunnassa? Digiasiointi lisääntyy palvelumuotona, vaikka sitä ei aina mielletä palveluksi, koska siitä puuttuu henkilökohtainen vuorovaikutustilanne.

Yhteiskuntamme olettaa kansalaisilta digiosaamista: tietokoneen, tabletin, älypuhelimen käyttämistä viestinnässä, asioinnissa ja tiedonhallinnassa, vaikka osa ei omista näitä laitteita, eikä kykene käyttämään niitä ilman apua. Digiasiointi vaatii käyttäjältään omatoimisuutta, tietotekniikan ja tietoturvallisuuden hallintaa tai useimmiten jonkun toisen apua ongelmissa. Ohjausta voi hakea kirjastoilta, asukastuvilta tai Oulu-opiston kursseilta. Suuri vastuu ohjauksesta lankeaa kuitenkin omaisille ja vapaaehtoisille. Media on alkanut tuoda esiin käyttäjien epävarmuuden digiosaamisessa. Heidän kokemuksiaan saisi tuoda enemmän julki. Esim. vanhempi ikäluokkaa on voinut opetella tietokoneenkäytön vasta aikuisiällä. Muistan, kun tietokoneet ja Internet yleistyivät koteihin vasta 90-luvun alussa.

Hyvinvointiteknologian lisääntyessä jopa vientituotteeksi, tulisi huomioida kasvava ikääntyvien ja muistisairaiden ryhmä. Heidän mielipiteillään on väliä, kun hyvinvointiteknologian laitteita kehitellään, muuten hyöty jää heille ja yhteiskunnalle vähäiseksi ja palveluprosessi ontuvaksi. Tarvitaan käyttäjäystävällisiä kodinlaitteita ja hyvinvointiteknologiaa turvalliseen kotona asumiseen.

Mielestäni tietokoneen, älypuhelimen ja tabletin käytön ohjausta tulisi lisätä niille ryhmille, jotka sitä tarvitsevat. Sen tarkoitus ei ole tehdä itsenäisiä ihmisiä avuttomaksi, vaan helpottaa elämää. Tekninen tuki tulisi saada helposti kotiin. Yhdenvertaiset palvelut toteutuvat, kun sähköisen asioinnin rinnalla on mahdollisuus henkilökohtaiseen yhteydenottoon. Tämä tulee säilyttää palvelukulttuurissamme.

Arja Suuronen, Oulu, ps.