Tilastokeskuksen päätös siirtää valtion korkotukilainat osaksi julkisen velan kokonaisuutta on oikea ja rehellinen ratkaisu. Sen sijaan Ylen tapa käsitellä asiaa on valitettavan harhaanjohtava ja jälleen kerran ideologisesti vinoutunut. Suomessa näyttää olevan yhä vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että velka on velkaa myös silloin, kun se yritetään naamioida monimutkaisten järjestelmien, säätiöiden ja julkisten takausten taakse.

https://yle.fi/a/74-20224539

Ensimmäinen ja tärkein asia on tilastoinnin rehellisyys. Talouden ymmärtäminen edellyttää, että kaikki vastuut näkyvät avoimesti, varsinkin Suomessa, jossa poliittinen talousosaaminen ja kokonaisuuksien hallinta on ollut jo pitkään hälyttävän heikolla tasolla. Velkoja ja vastuita ei pidä lakaista maton alle vain siksi, että luvut näyttäisivät hetkellisesti kauniimmilta. Muuten ollaan samalla tiellä kuin Kreikka aikanaan, jossa julkista taloutta koristeltiin, vastuita piiloteltiin ja lopulta koko järjestelmä romahti kansainvälisten rahoittajien epäluottamukseen.

Toinen asia liittyy itse ARA-järjestelmään. Suomalaista ARA-mallia voidaan perustellusti kuvata eräänlaiseksi pyramidihuijaukseksi, vaikka vertaus onkin kuvaannollinen eikä juridinen. Järjestelmän ympärille on vuosikymmenten aikana rakennettu valtava puolijulkinen koneisto, jossa säätiöt, yhdistystaustaiset toimijat ja erilaiset yleishyödylliset organisaatiot ovat rakentaneet asuntoja valtion tukien, korkotukien, takausten ja veroetujen avulla. Samalla ne ovat hyötyneet yhteisövero- ja arvonlisäverotuksen erityisasemista.

Jos tarkoituksena olisi aidosti ollut rakentaa kohtuuhintaista asumista vähävaraisille, asuntoja olisi voitu rakentaa suoraan kuntien omien rakennusyhtiöiden kautta ilman tätä monimutkaista välikäsijärjestelmää. Sen sijaan Suomeen luotiin rakenne, jossa julkinen riski sosialisoitiin veronmaksajille, mutta järjestelmän hyödyt ja omaisuus keskittyivät sisäpiireille ja erilaisille puolijulkisille toimijoille. Kysymys ei ole enää yksittäisestä virheestä vaan rakenteellisesta korruptiosta.

Kolmas asia liittyy rahoitusmalliin. Näiden korkotukiasuntojen lainoittaja on usein Kuntarahoitus Oyj, jonka koko järjestelmä rakentuu julkisen sektorin uskottavuuden varaan. Taustalla toimii Kuntien takauskeskus, jonka takaukset eivät perustu massiivisiin reaalivakuuksiin vaan siihen oletukseen, että suomalainen julkinen sektori ja viime kädessä veronmaksajat kantavat vastuut kriisitilanteessa.

Kansainväliset sijoittajat lainaavat rahaa järjestelmälle, koska ne luottavat Suomen julkisen sektorin maksukykyyn. Juuri tämän vuoksi velat ja vastuut kuuluvat näkyä osana julkisen sektorin kokonaisvelkaa. Kaikki muu olisi taloudellisen todellisuuden kaunistelua.

Neljäs ja ehkä kaikkein kylmin totuus on se, että tämä koko kiista on lopulta mittakaavaltaan marginaalinen suhteessa Suomen todelliseen ongelmaan. Suomen julkinen velka ja rakenteellinen alijäämä ovat jo niin suuria, ettei ARA-vastuiden siirtäminen osaksi julkista velkaa muuta isoa kuvaa juuri lainkaan. Vaikka nämä vastuut siivottaisiin pois tilastoista, Suomen taloudellinen kriisi ei katoaisi mihinkään. Käytännössä tulevaa vararikkoa ja halpakorkoisen velkarahan loppumista siirrettäisiin ehkä vajaalla vuodella eteenpäin.

Toki lopunajan juhlat voisivat jatkua hetken pidempään. Mutta mitä sitten?

Tilastokeskus teki tässä asiassa juuri sen, mitä sen kuuluukin tehdä. Kertoa totuus. Ongelma ei ole tilastointi. Ongelma on suomalaisen politiikan vuosikymmeniä jatkunut kyvyttömyys katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on.