Jokin aika sitten julkaistu tutkimus “Verotuksen rajoilla – Näkökulmia Suomen korkeisiin rajaveroihin”, kertoo, että ansiotuloveron kireän progression keventäminen luo talouteen aktiivisuutta ja sitä kautta lisää osaamisen tuottamaa arvonlisää siinä missä myös inhimillisen pääoman kasvua yhteiskunnassa.

Tutkimuksen tekijät ovat Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi, Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola sekä Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki. Väite on, että kevyempi verotus lisää talouden aktiivisuutta ja jopa verotuloja melko lyhyelläkin aikavälillä. Melko looginen tutkimustulos.

Samansuuntaiseen tulokseen on päätynyt myös Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Reetta Varjonen-Ollus. Hän selvitti, miten ylimmän marginaaliveroprosentin korottaminen vaikutti suurituloisten palkansaajien tuloihin. Tutkimuskohteena oli v.2013 käyttöön otettu ns. solidaarisuusvero, joka oli kaksi prosenttiyksikköä yli 100.000 euroa vuodessa ansaitseville. Tämä koski tuolloin n. 40.000 tulonsaajaa. Tutkimuksessa selvisi, että tämän ryhmän tulot laskivat verrattuna tutkimuksen vertailuryhmään. Hän jopa laski, että teoreettinen jousto suurituloisimman ryhmän kohdalla on 0.5. Selkokielellä: Yhden prosentin aleneminen käteen jäävässä tulossa laskee bruttoansiotuloja 0,5%.

Tähän kaikkeen edellä mainittuun liittyy usein mainittu Lafferin käyrä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että veroprosentin ylittäessä tietyn kriittisen rajan alkaa kokonaisverokertymä laskemaan. Kyse on teoriasta ja siihen kohdistuu totta kai myös kritiikkiä lähinnä siksi, että sitä väitetään käytettävän poliittisena välineenä verojen alentamiseen suurituloisilla. Kuitenkin tutkimusnäyttö tukee ilmiön olemassaoloa. Optimipisteen määrittäminen on tietenkin epävarmaa ja riippuu niin yhteiskunnan muusta dynamiikasta kuin myös kansantalouden kulloisestakin tilasta – nousu- ja laskusuhdanteessa käyrän huippu on eri kohdassa. Lafferin käyrän sijaan voidaan tarkastella myös nettotulona saadun euron rajahyötyä. Johtopäätökset ovat samoja.

Käytännössä tästä vedettävä johtopäätös on marginaaliveron alentaminen. Kuten todettu – tämän positiivisesta vaikutuksesta kansantalouden kasvuun ja verokertymän lisääntymiseen on paljon tutkimusnäyttöä. Marginaaliveron pitämien periaatteellisen 50% yläpuolella on talouden kasvua estävää ja jopa kyseiseen tuloluokkiin kuuluvien verokertymää alentavaa. Puhutaan dynaamisista käyttäytymisvaikutuksista. Kun saadusta tulosta viedään väkisin liian suuri osuus, ei se tienaaminen enää kiinnosta.

Suomessa on vuosien saatossa ajauduttu aatteelliseen tuloverojen kautta ohjattavaan tulojen tasapäistämiseen. Tuloerot ovatkin kansainvälisesti mitattuna erittäin pienet. Tämä ei kannusta kovempaan työntekoon. Palkansaajan korkeimman rajaveron piirissä ollaan tällä hetkellä jo n. 60.000 euron vuosituloilla. Alemmillakin palkkatasoilla rajavero on korkea. Kolmen tuhannen euron kuukausipalkalla työntekijän rajavero on yli 47%. Voisi aivan hyvin todeta, että ei ole reilua.

EVAn keväällä 2024 tekemä Arvo- ja asennetutkimus kertoo veronmaksajien näkemyksiä ja ansioverotulojen mahdollisen alentamisen vaikutuksia omassa elämässä. Kuten odotettua, suomalaiset näkevät pikemmin tuloverotuksen keventämisen kuin kiristämisen tärkeäksi. Vain viidennes suomalaisista haluaisi kiristää tuloveroja. Joka neljäs työssäkäyvä uskoisi lisäävänsä työpanostaan veronkevennysten myötä. Melko mykistävää.

Hallitus on päättänyt keventää marginaali- sekä ansiotuloverotusta ja se on täysin tutkimusnäyttöön perustuva toimenpide tässä taloustilanteessa. Seurauksena on jopa lyhyellä aikavälillä taloudellisen aktiivisuuden lisääntyminen ja maan talouden kasvu. Toimenpide on oikea siitä huolimatta, että se saa kovaan verotukseen uskovassa vasemmisto-oppositiossa aikaan tunnereaktion. Politiikassa usein ideologia ja tunne ohjaa käyttäytymistä, niin poliitikoilla kuin myös äänestäjillä.

Juuri päättyneessä riihessä olisi tarvittu kompromissien sijaan kovempia ja rohkeampia päätöksiä. Olisi tarvittu mm. kovempia tulo- ja marginaaliveron alennuksia.