Kävin keskiviikkona vaalikiertueella Keuruulla. Väkeä oli liikkeellä runsaasti ja makkarat maistuivat kevätauringossa. 

Paikalla oli runsaasti eläkeläisiä. Hurauttipa vaaliteltan läpi eräs ikärouva pyöräpotkurilla ja piti ottaa hieman sivuaskelia, jotta en joutunut yliajetuksi. Hieman asia nauratti ja jutustelu jatkui vilkkaana.

Rouva jatkoi matkaansa paikalliseen ruokakauppaan. Vartin päästä samainen ikärouva huristi ajokillaan samaa reittiä vaaliteltan läpi. Toivotin rouvalle hyvää päivää ja pyysin jäämään juttusille. Kysyin maistuisiko hänelle kuuma grillimakkara sinapin ja mehun kera.

Rouva oli silminnähden iloinen saamastaan huomiosta ja ilmaisesta grillimakkarasta, lupasi syödä makkaransa kotonaan läheisessä kerrostalossa ja sujautti höyryävän makkaran potkurinsa etukoppaan.

Kiinnitin huomioni kopassa olleisiin ostoksiin. Rouvalla oli kopassaan kaksi viilipurkkia, molempien päällä oranssi etiketti, miinus 30 prosenttia. Noudatti kuulemma eläkeläisen etikettiä.

Arvelin rouvan hakeneen viilit leivontaa varten, mutta olin väärässä. Hän kertoi, että rahat riittivät vain niihin ja että rahaa jäi jäljelle parikymmentä senttiä. Niillä olisi pärjättävä pari päivää. Oli kuulemma leikattu eläkeindeksiä ja verot ja vuokra nousivat samalla. Rahaa jää käteen entistä vähemmän, rouva sanoi kostein silmin tuijottaen maahan.

Silmälasitkin olivat vanhat ja hän ei niillä nähnyt juurikaan. Tämä selitti hurjastelun vaaliteltan läpi. Ei ollut varaa uusiin silmälaseihin. Laitoin rouvan koppaan yhden paketin grillimakkaraa ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Oli kuulemma kiire syömään päivän lämmin ateria, se vaaliteltalta saatu grillimakkara.

Yksi vaaliteemani on ”Hyvästä lapsuudesta arvokkaaseen vanhuuteen”. Kyseinen tapahtuma jäi kaivamaan mieltäni ajellessani kotiin kiertueelta. Onko tämä arvokasta vanhuutta?

Annammeko me kiitokseksi vanhuksille oranssin etiketin viilipurkissa?

Eläkeläisten etiketin.